Stubbin Venäjä-linjaukset ja golfkierros Trumpin kanssa ovat vain viimeinen osoitus siitä, kuinka suvereenisti presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Jos Suomen tasavallan presidentillä on mahdollisuus tavata Yhdysvaltojen presidentti, ovat moraaliset näkökulmat toissijaisia.
Toisenlaisiakin näkemyksiä on esitetty.
Niiden peruslähtökohta vaikuttaa olevan, että presidentti Donald Trump tekee sellaista politiikkaa ja edustaa sellaisia arvoja, ettei hänen kanssaan pitäisi veljeillä.
Moralisoinnissa unohtuu, että kaikesta huolimatta Trumpin johtamanakin Yhdysvallat on maailman voimakkain ja vaikutusvaltaisin valtio.
Näin siitä huolimatta, että Trump näyttää tekevän paljon töitä hajottaakseen Yhdysvaltojen luoman maailmanjärjestyksen.
Trumpin sisä-, ulko-, turvallisuus- ja tullipolitiikkaa voi – ja on syytäkin – kritisoida.
Mutta jos paikka tarjoutuu, on Trumpin kanssa keskusteltava aina kun se vain suinkin on mahdollista.
Mykkäkoulu kun on tyypillisesti tehoton tapa edistää yhtään mitään.
Valkoisen talon isäntä voi olla arvaamaton, mutta yhdessä asiassa hän on hyvin ennalta-arvattava: imartelu toimii. Keskustelustrategia on siis helppo valinta.
Presidentti Stubb ei pitänyt mykkäkoulua, vaan keskusteli Trumpin kanssa muun muassa golfviheriöllä.
Palattuaan Eurooppaan Stubb ilmoitti, että Suomen on henkisesti varauduttava siihen, että ennemmin tai myöhemmin suhteet Venäjään palautuvat.
Venäjä-lausuntoon tiivistyy Stubbin arvopohjainen realismi, jossa arvot ovat ensimmäisenä vain sanajärjestyksessä.
Presidentti Stubb vääntää Suomen ulkopolitiikkaa nyt uuteen asentoon. Venäjä-kommentti oli valtava loikka nimenomaan henkisesti.
Kotimaisten poliitikkojen mantra Ukrainan voitosta ja Venäjän tappiosta on ollut pitkään käytännössä ainoa hyväksytty kanta.
Linjaus on moraalisesti ihailtava. Lännessä sen eteen ei ole kuitenkaan tehty tarpeeksi töitä.
Poliitikkojen kannanotot ovat edustaneet arvoja, eivät realismia.
Stubbin ja Trumpin tapaaminen oli harvinainen ja sitä oli valmisteltu kuukausia. Keskustelun poikkeuksellisuudesta kertoo jotain sekin, että Kreml koki tarpeelliseksi kommentoida sitä nopeasti.
Moskova sanoi olevansa valmis normalisoimaan suhteensa Suomeen, jos tietyistä asioista päästään yhteisymmärrykseen.
Ulkoministeriön tiedottaja Marija Zaharovan esittelemä lista Venäjän vaatimuksista on tietysti Kremlille tyypillisesti suorastaan koomisen kattava.
Zaharovan mukaan Suomen tulisi muun muassa avata itäraja ja pohtia uusiksi "sotilaallinen suunnitelma, joka on aggressiivinen (Venäjää) kohtaan".
Stubbin lisäksi myös Trump puhui Venäjästä Suomen ja Yhdysvaltojen epävirallisen huipputapaamisen jälkeen.
Trump totesi olevansa "hyvin vihainen" Putinille.
Se on aika lailla tiukin lausunto, jonka Trump on toisella presidenttikaudellaan Putinista tai Venäjästä lausunut.
Ei ole mahdoton ajatus, että presidentit Stubb ja Trump juonivat golfviheriöllä, kuka sanoo Venäjästä mitäkin ja missä järjestyksessä.
Vähintään ajallinen yhteys on huomionarvoinen.
Pian tämän jälkeen Stubb tuli toistamiseen kameroiden eteen.
Stubb totesi, että niin sanottu halukkaiden koalitio on sopinut, että jonkun Euroopan valtion johtajan on keskusteltava presidentti Vladimir Putinin kanssa.
Mitä Putinin kanssa puhelimitse keskustellut Trump edellä, sitä Eurooppa perässä, siis.
Venäjä-puhe osoittaa Stubbin ottaneen suvereenin roolin Suomen ulkopolitiikan johtajana.
Vielä Tarja Halosen presidenttikaudella Suomessa väännettiin lautaskiistan merkeissä siitä, kuka maata Euroopan unionin huippukokouksissa edustaa.
Tärkeisiin pöytiin halusivat sekä presidentti että pääministeri. Käytännössä kyse oli siitä, kuka Suomen ulkopolitiikkaa johtaa.
Presidentti Sauli Niinistön aikana taas keskusteltiin siitä, miten perustuslakiin kirjattua virkettä "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa" pitäisi tulkita.
Vuonna 2020 valtiotieteilijät arvioivat Helsingin Sanomissa Niinistön liikkuneen valtaoikeuksiensa rajamailla.
Niinistö oli eri mieltä.
Hänen mukaansa väitettiin, että "hallitus ja presidentti yhdessä johtavat ulkopolitiikkaa". Niinistö katsoi MTV:n haastattelussa, että hänen suutaan oli yritetty tukkia.
Valtansa huipulla Niinistöllä oli tukeva puheyhteys sekä Valkoiseen taloon että Kremliin. Kansainvälisessä lehdistössä häntä kuvailtiin "Putin-kuiskaajaksi".
Niinistö ei nimityksestä erityisesti innostunut.
Stubbin aikana keskustelu lautasista tuntuu muinaishistorialta, eikä perustuslain kirjauksistakaan ole tarvinnut kinastella.
Stubbin kiistattomat näytöt ovat toistaiseksi Yhdysvaltojen suunnalta. Hän ei myöskään ehdottanut itse puhuvansa Putinin kanssa, vaan tämä rooli lankeaisi sille kuuluisalle jollekin.
Silti, se on nimenomaan presidentti Stubb, joka johtaa Suomen ulkopolitiikkaa pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) antaessa korkeintaan taustatukea.
Siitä Stubbin Venäjä-linjaukset ja golfkierros Trumpin kanssa ovat viimeisin ja ehkä väkevin osoitus.
10:27