Kommentti: On suuri sääli, että politiikasta tuli takakonttisirkusta – se vie katseet pois etupenkiltä vallan ytimestä

Politiikasta on tullut viime vuosina sirkusta, mikä on suuri sääli, koska kyse on tunnetusti yhteisten tärkeiden asioiden hoitamisesta. Suurin syypää tähän on sosiaalinen media, jossa asiat paisuvat, lauseet irtoavat alkuperäisistä merkityksistään ja ihmiset loukkaantuvat tai ainakin näyttelevät loukkaantuneita.

Ja mitä some edellä, sitä perinteinen media perässä. Iltapäivälehdet tekevät tässä työnsä erinomaisen hyvin ja tarttuvat parhaiten näihin puheenaiheisiin.

Mutta ovatko vihreän valtuutetun Fatim Diarran insestipuheet tai Pirkko Arstilan "salainen sola" tai valtiosihteeri takakontissa oikeasti tavallisten ihmisten puheenaiheita? Otsikon näin, moni vastaa, kun kyselen ihmisten suhtautumista erilaisiin kohuihin. Sivistyneet suomalaiset osaavat erottaa olennaisen epäolennaisesta ja tärkeän vähemmän tärkeästä.

Jokaisesta kohusta jää kuitenkin kansalaisille muistijälki, joka voi vahvistaa edellistä muistijälkeä. Ja kun sekoiluja on jonoksi asti, moni voi puuskahtaa: politiikka on rikki.

Klassikkokysymys kuuluu: mitä tapahtuu vallan kammareissa samaan aikaan, kun toimittajat ja ihmiset pureskelevat kohuja? Huoli on aito, riittääkö niukkenevien resurssien medioissa tekijöitä seuraamaan isoja yhteiskunnallisia päätöksiä. Satavuotias Suomi – kuten koko läntinen maailma – on nyt valtavien muutosten keskellä.

Satiirin päähenkilöt eivät suinkaan ole syyttömiä karnevaaliin. Sipilän hallituksessa ei ole ymmärretty, että tässä ajassa ei enää hoideta julkisuutta pitämällä tv-puheita kansalaisille. Kohu voi tulla vastaan koska tahansa mistä tahansa.

Ja sitten itse kohinaan.

"Sipilän olisi kannattanut jättää eropyyntö"

Kesän lyhyt hallituskriisi eteni huojuen ilman käsikirjoitusta, joten tyylivirheitä tuli roppakaupalla matkan varrella. Jälkiviisaus on imelää, mutta viisastellaan silti edes vähäsen.

Pääministeri Sipilän reissu Kultarantaan presidentti Niinistön luokse oli kaikin puolin onneton.

Ensinnäkin se lentäminen. Laskimme toimituksessamme (kyllä, kaikkeen sitä käytämme aikaamme), että Sipilä säästi lentämällä noin puolisen tuntia suuntaansa verrattuna virka-autoon. Jos Sipilä olisi takapenkillä lueskellut postejaan ja tehnyt U-käännöksen moottoritiellä jossain Salon kulmilla, kukaan ei tapahtumille korvaansa lotkauttaisi.

Toiseksi eropyyntö. Sipilän olisi kannattanut jättää eropyyntö ja täydentää hallitustaan pienemmillä puolueilla, vaikka hallitusneuvotteluihin olisikin tuhraantunut aikaa.

Kolmanneksi. Nyt hallituksen enemmistö on niin ohut, että yhden äänestyksen oppositio syksyllä jo voittikin eduskunnassa. Ja kohtapuolin kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen palaa melkein vaa'ankieleksi - hallituksen oppositioksi ja myös opposition oppositioksi. Näin meillä.

Ja sitten vielä se takakontti. Totta kai perussuomalaisten valtiosihteerin vierailu pääministerin luona kesken puoluekokouksen haluttiin pitää piilossa, mutta että auton takahutlariin. Mielestäni takakontti kuvaa kuitenkin hyvin sitä, että perussuomalaisten hajoaminen oli amatöörien puuhastelua eikä mikään viikkokausia etukäteen hiottu nerokas suunnitelma.

Teatterilta tämän saa näyttämään varsinkin, kun hallitus tunaroi kasaan parempaa tekstiä kuin Hollywoodin käsikirjoittajat. Ja totta kai vastustajat osaavat pyörittää sirkusta sosiaalisessa mediassa.

Sekoilu saattaa oppositiota vähän naurattaa, mutta jokainen fiksu poliitikko ymmärtää, että seuraavakin hallitus voi löytää itsensä takakontista. Ajat ovat sellaiset: takakonttijournalismi on tullut jäädäkseen.

Ikävämpi juttu, että demokratia on tämän kesäteatterin suurin häviäjä – siksi mediallakin on oma vastuunsa.