Mitä? Jesse Puljujärveä ei varattukaan kolmantena NHL:ään? Kuinka tämä on mahdollista? VASTA neljäntenä?
Kuulostaa aika erikoiselta ajatusvirralta, kun puhutaan suomalaisesta jääkiekkoilijasta, top3-varauksia kun meillä oli ennen juhannusta vain neljä. Kuitenkin tätä kummallisuutta, "sokkipäätöstä", pohditaan Kanadassakin ihan tosissaan.
Yleisö kohahti, kun Jarmo Kekäläisen, suomalaisen GM:n, johtama Columbus Blue Jackets ei ottanutkaan Puljujärveä, vaan Pierre-Luc Dubois'n. Monet kanadalaismediat julistivat Edmonton Oilersin varaustilaisuuden voittajaksi, kun he saivat napata neljännellä vuorolla Puljujärven, jonka ei pitänyt enää olla saatavilla.
Oilers on kirjoittanut omille nettisivuilleen parikin artikkelia siitä, miten tämä oikein tapahtui, miten oli mahdollista, että Puljujärvi saatiin varattua nelosena. Samaan aikaan Columbuksessa kysellään, että mitä Kekäläinen oikein touhuaa. Samaa ihmetellään laajemminkin.
Puljujärven sankaritarinan kannalta juhannusaaton tapahtumat olivat osuvasti käsikirjoitettu.
Puljujärven potentiaali sankaruuteen hoksattiin Suomessa pari vuotta sitten. Silloin alettiin kirjoittamaan uudesta Teemu Selänteestä, alati hymyilevästä luonnolapsesta, joka osaa laittaa kiekkoa maaliin. Seuraava vaihe nähtiin vuoden 2015 vaihtuessa tähän vuoteen.
Puljujärven sankaruus levisi räjähdysmäisesti kaikkien suomalaisten silmille ja sydämiin nuorten MM-kisoissa, kun hän tuntui onnistuvan aivan kaikessa, voitti aivan kaiken ja johdatti yhdessä Patrik Laineen ja Sebastian Ahon kanssa Suomen MM-kultaan. Hän nousi parissa viikossa koko kansan suosikkipojaksi, hän oli uusi sankari.
Kevään mittaan hän vankisti sankarinasemaansa, nosti pelinsä tasoa, ratkaisi Kärpille tärkeitä pelejä ja pääsi pokkaamaan pronssimitalit. Kansa mietti voiko tämä lento koskaan loppua. Kun SM-liigasta pelit loppuivat, Puljujärvi lähti jenkkeihin, latoi alle 18-vuotiaiden MM-finaalissa kolme maalia Ruotsin verkkoon ja oli jälleen kerran, kyllä vain, sankari. Kansa mietti voiko tämä lento koskaan loppua.
Sitten alkoi seuraava vaihe, joka on sankaruudelle täysin oleellinen osa: vastoinkäymiset.
Hyvissä sankaritarinoissakaan kaikki ei mene pelkkään myötätuuleen. Tom Cruisen hahmoilla on ongelmia isäsuhteessa tai rakkaudessa, joskus rajoja koitetaan liikaa. Selänne koki uransa alkuvuosina kaksi todella pahaa jalkavammaa. Mikael Granlund ei ollutkaan ilmaveivillään heti valmis dominoimaan NHL:ssä. Puljujärven kohdalla vastoinkäyminen oli miesten MM-kisat: kansa halusi hänet Laineen ja Ahon rinnalle tekemään samoja asioita kuin muutama kuukausi aiemmin kotiyleisön edessä MM-karkeloissa.
Silti aloitettiin myös puhe siitä, miksi häntä ei pitäisi valita. No, valintaa ei tullut ja nuori mies meni jalkaleikkaukseen. Ei se maailman suurin vastoinkäyminen, mutta silti.
Varauksessa tuli toinen kivenlohkare elon tielle. Tässä vastoinkäymisessä Puljujärvi on uhri, Kekäläinen kutakuinkin vihollinen. Ne, jotka haluavat näyttää Kekäläiselle pitkää nenää, sanovat, että "No, kuka tahansa haluaisi mieluummin Edmontoniin kuin Columbukseen. Se on sentään kunnon kiekkokaupunki".
Vaikka Puljujärven vastoinkäymiset ovat pieniä, ne vahvistavat hänen sankarinasemaansa, kiilottavat sädekehää. Sankaria on nyt kohdeltu kaltoin. Ja kaikkihan me tiedämme mikä on seuraava askel.
Puljujärveä ja Dubois'ta vertaillaan toisiinsa seuraavat kolme vuotta, ehkä pidempäänkin. Kun Puljujärvi tekee maalin, katsotaan että mitäs se "herra kolmosvaraus" sai aikaan. Hah, ei mitään, jos maalia ei tule. Toisaalta, nyt Dubois voi näyttää, että Columbus oli todellakin oikeassa.
Kun yleensä kaikkia NHL-varauksen kärkinimiä hehkutetaan estoitta, Dubois'n kohdalla puhuttiin vain siitä, että hänen tilallaan pitäisi olla Puljujärven. Samaan aikaan Puljujärvelle ladotaan jo hirmuisia odotuksia pöytään, fanit haluavat kiihkeästi, että hänet laitetaan NHL:n suurimpiin lupauksiin kuuluvan Connor McDavidin rinnalle ja Edmonton saa uuden Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin. Epätodellisia toiveita, mutta niitä Edmontonissa ihan oikeasti viritellään.
Totuus on se, että Puljujärvi pääsi nyt paikkaan, jossa on käsittämätön määrä potentiaalia. Totuus on myös se, että sitä potentiaalia ei ole saatu joukkueesta ulos usean vuoden yrityksestä huolimatta. Puljujärvi on kuitenkin arvokas lisä siihen nuoreen runkoon, joka voi palauttaa Oilersin takaisin loistoonsa.
Jessen sankaritarinassa kääntyi nyt uusi sivu. Seuraaville lehdille kirjoitettava elämänkulku voi olla todella pitkä ja täynnä menestystä. Kaikki on katettu.