Vuoden 2016 alkuvaiheilla Jesse Puljujärvi oli kuin supertähti Suomessa. Hän, Patrik Laine ja Sebastian Aho muodostivat sellaisen ketjun, jota ei ole hetkeen nähty kotimaan kamaroilla. Nyt Puljujärvi on jälleen Suomessa, todella vaikean ajanjakson jälkeen.
Kolme vuotta sitten Puljujärvi oli monella tapaa esillä. Hän oli yksi kantavista voimista, kun Suomi nappasi kotiyleisön edessä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa kultaa. Miesten tasolla Puljujärvi oli noussut samaan tapaan vastuunkantajaksi Oulun Kärpissä.
NHL:n suuntaan hän oli Laineen kanssa yksi sen hetken kovimmista lupauksista. Suosio oli valtava, kun Puljujärvi, Laine ja Aho takoivat hirmuista jälkeä kotiturnauksessa. "PuLAho" oli kansan huulilla.
Vuoden 2019 loppuvaiheilla kotimaan kaukaloista erottuu isokokoinen, kieli pitkällä jäällä viilettävä nuorukainen. Tämä puhutteleva tähti, huippulupaus, pelaaja, joka teki kesällä ison ratkaisun.
Kun puhutaan paluusta, pitää ymmärtää se, miksi näin on käynyt.
Miksi Jesse Puljujärvi on Suomessa?
Paradoksi
– Ei tämä ole mikään maitojunaliike. Tämä on nuoren miehen elämää, jota kukaan muu ei voi päättää hänen puolestaan. Siinä on tapahtunut iso kasvu, että Jesse on tehnyt tämmöisen päätöksen – ihan itse. Että hän on halunnut tulla tänne, Puljujärven entinen ja nykyinen valmentaja, Kärppä-luotsi Mikko Manner sanoo MTV Urheilulle.
Manner lyö pöytään painavat sanat. Hän on tehnyt itse päätöksensä.
Puljujärven yksi suurimmista virheistä tapahtui kesällä 2016. Edmonton Oilers poimi hänet itselleen NHL:n varaustilaisuudessa ensimmäisen kierroksen neljännellä vuorolla. Syntyi paine, paniikki. NHL:ään oli aivan jäätävä kiire. Oli tehtävä samoin kuin Laine tai ykkösvaraus Auston Matthews.
Puljujärvi oli painetilassa. Hän itse, ymmärrettävästi, hamusi heti NHL:ään. Ympärillä kukaan ei lyönyt jarrua. Niin lähipiiri kuin uusi seura nojasivat nopean hyppäyksen perään.
Todellisuudessa Puljujärven olisi pitänyt katsoa lähelle. Puljujärven tutkapari Sebastian Aho jäi vielä vuodeksi Suomeen NHL-varauksensa jälkeen. Tämä oli iso askel siinä, miten Aho lähti selvästi valmiimpana pelaajana rapakon taakse. Hän kohtasi vaikeuksia, mutta ei tippunut kuiluun.
Puljujärvi tippui. Toisin kuin Laine, Puljujärvellä ei ollut merkittävää selviytymisvälinettä. Laineella oli. Käsittämätön laukaus peitti alleen isoja puutteita ja kehityskohteita.
Laineen ja Puljujärven tarinat lähtivät valumaan aivan eri suuntiin. Silti pohjimmilltaan, sisällöstä löytyi samankaltaisuuksia. Molemmat olivat, 18-vuotiaina, pahoissa vaikeuksissa NHL:n pelillisen vaatimustason kanssa.
Päästään paradoksiin. Samaan aikaan kun Puljujärvi hurmaa otteillaan Suomessa, on Laine päässyt pelinsä ytimeen. Molemmat hehkutetut lupaukset etsivät aivan yhtä kauan punaista lankaa.
Laine on vakuuttanut vasta nyt pelillään. Jokainen vähänkin jääkiekkoa seuraava taho tietää hänen laukauksensa, mutta nyt sen ympärillä on paljon positiivisia asioita. Vasta nyt.
Puljujärvi on ympäristöltään täysin erilaisessa tilanteessa, mutta pelillisen kehityskaaren osalta hän menee aivan samaa polkua Laineen kanssa. Nyt hänkin on ytimessä, tai ainakin lähellä sitä.
Ilmakuoppia
Kärppien nykyinen päävalmentaja Manner valmensi Puljujärveä jo silloin, kun nuori hyökkääjä oli edellisen kerran Suomessa. Manner toimi tuolloin Kärppien apuvalmentajana, Lauri Marjamäen oikeana kätenä.
Mannerilla on valtavirrasta poikkeava näkemys Puljujärveen liittyen.
Suomalaishyökkääjän yllä on ollut vankka tapahtumiin vetoava mielipide siitä, että Edmonton Oilers ei palvellut häntä millään tapaa. Kolme vuotta öljymiesten paidassa menivät enemmän ja vähemmän sekavissa merkeissä. Nopean startin jälkeen alkoi liikenne NHL:n ja farmin välillä.
– Pohjois-Amerikan vuodet eivät olleet missään nimessä negatiivinen asia Jesselle, Manner pamauttaa suoraan.
– Ei häntä minun mielestäni kohdeltu NHL:ssä väärin. Kilpailu on vain niin kovaa, eikä hän ollut vielä riittävän hyvä pelaaja, kun hän oli siellä. Hän ei vain ehtinyt kasvaa siihen hänelle kaavailtuun vastuurooliin. Voi toki olla, että jossain muualla hän olisi voinut kasvaa, mutta Edmontonissa oli huippuluokan ykkösketju, joka sai sen vastuun. Nyt Jesse on saanut sen saman täällä eurooppalaisessa kaukalossa, Manner perustelee.
Manner viittaa Puljujärven ympärille rakennettuun koirankoppinäkemykseen. Suomalaishyökkääjä jäi vähäiselle vastuulle niin Todd McLellanin kuin Ken Hitchcockin valmennuksen alaisuudessa.
Puljujärvi oli osa valtavaa turbulenssia. Oilers on elänyt isoa kahtiajaon aikakautta. Kärjessä supertähdet Connor McDavid ja Leon Drasaitl ovat kipparoineet laivaa. Sen jälkeen on tullut valtava tyhjiö. Oilersin aiempi seurajohto teki kerta toisensa jälkeen kyseenalaisia liikkeitä, eikä Oilers noussut odotusten mukaisesti läntisen konferenssin kärkijoukkueiden sakkiin.
Oilers on ollut organisaatio, jossa nuorten pelaajien kehitystyö ja kehitysaskeleet ovat nostaneet kulmakarvoja. Sama kysymysmerkki liittyi Puljujärveen. Menikö hän eteenpäin?
Uusi mies
Manner ei osoittele sormella. Näkemys kääntyy isoon kuvaan.
– Hän on ollut kolme vuotta poissa kotoa. Hän on joutunut kokemaan kaikenlaista ja samalla hänelle on tullut lisää ikää. Hänen fysiikkansa on parantunut, hän on kasvanut ja hän on kuntoutunut vammastaan, Manner viittaa Puljujärven lonkkaoperaatioon.
Tullaan nykyhetkeen. Syksyn aikana liigakaukaloissa on viilettänyt aivan uusi mies.
Puljujärvi on pelaaja, jonka olemuksesta voi havaita hänen tunnetilansa. Varsinkin viime vuonna ilme oli täynnä tuskaa. Puljujärvi istui pitkiä jaksoja katsomossa, eikä hän saanut mitään aikaiseksi NHL:ssä.
Jäällä viiletti pelaaja, josta ei voinut mainita niitä adjektiivejä, jotka ovat kuvanneet häntä aiemmin. Innokas, ennakkoluuloton, isokokoinen, mutta hyvin liikkuva ratkaisija.
– Olen siinä mielessä samaa mieltä, että hän on ihan erilaisessa iskussa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Sillä tavalla hän on ihan eri mies. Tuohon on vaikuttanut se, että hän on fyysisesti täydessä tikissä. Ja sitten ovat nämä henkisen puolen jutut. Ihminen kokee itsensä arvokkaaksi, mikä on meille kaikille tärkeää. Pohjois-Amerikan vuodet ovat kovettaneet nahkaa ja siellä hän on miekkaillut isojen äijien kanssa laitakahinoissa sun muissa. Nyt hän pystyy hallitsemaan tilaa ja aikaa. Esimerkiksi ahtaissa raoissa hänen kiekossa pysyminen… hänhän on aivan huikea siinä. Ei häntä puhalleta pois kiekosta, eikä hän hukkaa kiekkoja tuolla. Jos se kolme vuotta vanha Jesse saattoi välillä vähän söhlätä sen kiekon kanssa, niin ei enää, Manner perkaa mennyttä ja nykyhetkeä.
Koti
Menneen vuoden aikana Puljujärven leiri on tehnyt isoja liikkeitä. Keväällä otsikoihin nousi siirtopyyntö. Puljujärvi halusi pois Edmontonista.
Kun mitään ei tapahtunut, astui hän itse puikkoihin.
Kesän harjoittelujoukkueesta tuli yhtäkkiä se seura, jossa hän aloitti pelaamisen. Puljujärvi teki vuoden sopimuksen Kärppiin.
Oululaisseuran päävalmentaja Manner painottaa sitä, että ratkaisun avaimet olivat nuoren hyökkääjän käsissä.
– Jesse teki oman päätöksensä. Jossain vaiheessa hän on varmasti sanonut, että Kärpät olisi hänelle hyvä paikka. Sitten hän teki itse ratkaisun. Varmasti hänen vanhempansa ja muut ovat olleet päätöksessä mukana, että poika on tullut lähelle kotia. Ylipäätänsä kaikilla lapsilla pitää olla mahdollisuus, että he saavat tulla maailmalta kotiin. Ei heitä jonkun opiskelun, työelämän tai jonkun urheilun takia vaihdeta toisiin lapsiin. Ihan sama juttu tässä. Meidän tehtävämme on tarjota se koti. Seura on tehnyt hyvää työtä siinä, että meille tulee kokeneita paluumuuttajia ja nuoria miehiä, joilla on koko ura edessä. Tuosta kaikesta voi antaa seuralle ison kunnian.
Alkukaudella Puljujärvi on ollut koko Kärppien paras pelaaja. Ehkä jopa yksi Liigan parhaista. 13 ottelun jälkeen Puljujärvi on piste per peli -tahdissa. Seitsemän maalia ja kuusi syöttöä.
Vaikka itse tuloksenteko on auttanut Kärppiä, ei tehoilu ole ainoa asia, joka saa oululaisseurassa hymyn huulille.
– On mahtavaa katsoa, miten hän pelaa. On upeaa nähdä se Jessen ilme, peli-ilo, luisteluvoima, himo pelata ja ennen kaikkea se, miten hän pelaa joukkueelle. Onhan se huimaa, että tuollainen nuori mies, jolla on vielä koko ura edessä, on tehnyt tuollaisen stepin.
– Hän otti askeleen taaksepäin, jotta hän pääsee pari askelta eteenpäin, Manner sanoo symbolisesti.
– Uskotaan, että tänne paluu auttaa häntä siinä, että hän pystyy pelaamaan sellaisen uran jääkiekossa, että hänellä säilyy se rakkaus lajiin ja sellainen pikkupoikamainen into maalintekoon. Eli ne piirteet ja asiat, joiden takia hän on alun perin aloittanut tämän lajin pelaamisen.
– Nyt hän on ympäristössä, missä hänellä on saman ikäisiä kavereita pukukopissa. Hän on heille huikea esimerkki tuolla asenteella ja tuolla harjoittelulla, omistautumisella ja tuolla himolla, jossa hän jää harjoitusten jälkeen vielä ampumaan kiekkoja jäälle. Hän on ihan huikea esikuva.
– Hän on nuori mies, joka on oppinut kantapään kautta tekemään omia valintoja. Jos kehittyminen jatkuu, niin hyvin todennäköisesti hänellä on mahdollisuuksia päästä sinne seuraaville tasoille.
– Suunta on oikea, Manner sanoo leveän hymyn kera, suojatistaan, Puljujärvestä.