Toisinaan eteen tulee varsin poikkeuksellisia koeajoja.
Tällä kertaa sain alleni nimeä Ligier JS 50 L kantavan ajoneuvon eli ihka aidon mopoauton. Ilmassa oli tietynlaista kauhua, kun allekirjoittanut väänsi 186-senttisen ja yli satakiloisen ruhonsa pieneen mopoautoon.
Korkeussäätöä ei penkistä löytynyt, mutta onneksi istuimen sai riittävän taakse ja sopivasti takakenoon, että autolla ajaminen oli fyysisesti mahdollista.
En ole koskaan ollut mopoauton kyydissä, saati sitten ajanut sellaisella, joten minkäänlaista kokemukseen perustuvaa ennakkotietoa tai -asennetta minulla ei ollut.
Traktorimainen fiilis
Tämä kyseinen koeajossa ollut Ligier oli varustettu RS-ulkonäköpaketilla, johon kuuluvat muun muassa sporttisemmat puskurit, tuplapakoputket sekä kaasu- ja jarrupolkimet ruostumattomasta teräksestä. Myös nimessä oleva L-kirjain on tuttu vähän isommista autoista, tarkoittaen perusversiota aavistuksen pidempää mallia.
Tyhjäkäynnillä tärinä on melkoinen. Noin 500-kuutioinen dieselmoottori värisyttelee alumiiniputkorunkoista autoa jopa traktorimaisesti. Vääntöä kuitenkin löytyy ja huippunopeus pysytteli mittarin mukaan noin viidessäkympissä niin ylä- kuin alamäessäkin.
Automaattinen variaattorivaihteisto tekee liikkellelähdöstä vaivatonta. Auto nytkähtää eteenpäin yllättävän tasaisesti ja tärinä hieman laantuu, kun vauhtia on enemmän.
Vauhdin kasvaessa meteli ohjaamossa kuitenkin nousee melkoisesti. Monille tuttu säksätys ei tosiaan jää huomaamatta auton sisälläkään. Äänieristystä ei juuri ole ja äänimaisemaa täydentävät myös tienpinnan epätasaisuudet.
Itselleni suurin yllätys oli se, miten hyvin mopoautolla pysyy mukana kaupunki- ja taajamaliikenteessä. Liikkellelähtö on riittävän ripeää ja mikäli muu liikenne pysyttelee alle 50 kilometrin tuntinopeuksissa, ei mopoautolla jää jalkoihin sen enempää kuin henkilöautollakaan.
