Ruotsi ei pystynyt palaamaan mestaruuskantaan jääkiekon MM-kisoissa myöskään tänä keväänä. Asia varmistui, kun Yhdysvallat murskasi sen lauantain välieräottelussa 6–2. Turnausta paikan päältä seuraava MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen tarttuu kiinni siihen, miksi Ruotsi kyykähti jälleen kerran.
Raportti: MM-historiaa! USA jyräsi Ruotsin yli loppuotteluun
Kaikki näytti Ruotsin kannalta hyvältä, kun MM-kisojen isäntäjoukkue kaatoi Suomea, Latviaa, Ranskaa ja muita lohkomaita Globenin tötteröhallissa. Keltapaidat etenivät voitosta voittoon ja lehtereillä oli mukavaa vetää skagenia naamaan.
19 NHL-miestä ei ollut kuitenkaan tarpeeksi, vaan Ruotsi raahasi turnauksen aikana yhä lisää ja lisää taalaukkoja paikalle. Ensin tuli William Karlsson (Vegas Golden Knights), sitten Rasmus Sandin (Washington Capitals) ja vielä kaiken kukkuraksi William Nylander (Toronto Maple Leafs), joka saapui paikan päälle vasta puolivälierävaiheeseen.
Ruotsin entinen päävalmentaja ja Tapparan nykyinen luotsi Rikard Grönborg aiheutti länsinaapurissamme pienen kohun, kun hän kyseenalaisti sen, kannattaako Tre Kronorin ottaa enää Nylanderia mukaan. Grönborg viittasi puheillaan siihen, miten Ruotsilla on jo tarpeeksi monta kokkia keittiössä.
Kuinka oikeassa Grönborg olikaan.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Näky ja atmosfäärin aiheuttama aistimus oli melkoinen, kun USA painoi lauantain välieräottelun toiseen erään 0–3- ja 0–4-osumat.
Hiljaista. Niin, niin hiljaista.
Globen oli yhtäkkiä kuin valtava keltainen kirkko, missä kansa seurasi järkyttyneenä kuninkaallisia hautajaisia.
Ruotsi oli aivan lamaantunut ja sekaisin. Yksi huitoi yhteen suuntaan, toinen toiseen ja kolmas ei tiennyt, että onko hän kukko vai kana.
Kaiken kruunasi se, kun kotiyleisö buuasi omilleen toiselle erätauolle mentäessä.
Ruotsi unohti aivan poskettoman NHL-rallinsa keskellä yhden todella oleellisen asian: joukkuedynamiikan.
Sillä oli turnauksen loppuvaiheilla peräti 22 NHL-pelaajaa mukana rosterissa. Yhä uusien vahvistusten myötä nöyrät työmiehet heitettiin livohkaan ja lisää taikureita raahattiin mukaan remmiin.
Se näkyi karulla tavalla lauantaina Tukholmassa.
Ruotsi oli vain nippu NHL-miljonäärejä, eikä se ollut millään tavalla joukkue.
Vaikka Suomessa saatettiin seurata kateellisena sitä, miten Ruotsi saa NHL-tähtiä paikan päälle Tukholmaan, sen ahneus kostautui kuitenkin kohtalokkaalla tavalla.
Jos Suomessa käydään nyt debattia siitä, mikä on Antti Pennasen asema Leijonien päävalmentajana, voi vain kuvitella, millainen keskustelu Pennasen Ruotsin kollegan Sam Hallamin kohdalla käydään tuoreimman pettymyksen myötä.
Hallam on saanut käyttöönsä kahtena keväänä putkeen aivan maan kärkipelaajia, mutta tulos on ollut joka kerta ohkainen. Viime keväänä pronssia ja tänä keväänä maksimissaan pronssia.
Pitääkö asialle tehdä jotain?
Isossa kuvassa Ruotsin etu on se, että maa tuottaa yhä tasaiseen tahtiin uusia NHL-pelaajia, myös aivan kärkikaliiperin yksilöitä. Sen osaamistaso ei tule heilahtamaan myöskään jatkossa.
Nyt sen turnausprosessi kääntyy kriittisen arvioinnin alle. Ehkä jossain vaiheessa kannattaa muistaa se, miten menestyvät joukkueet rakennetaan ja roolitetaan.