Leijonien MM-turnaus päättyi torstain Yhdysvallat-puolivälierätappioon. Turnausta paikan päällä seuraava MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen perkaa Leijonien turneen antia.
Sen pituinen se. Leijonien kevään 2025 MM-turnaus päättyi torstaina, kun Yhdysvallat oli puolivälierämittelössä parempi lukemin 5–2. Ottelun loppusummeriin päättyi myös Antti Pennasen iso debyyttiturnaus Leijonien peräsimessä.
Kyllä, Pennanen luotsasi Leijonia jo NHL:n 4 Nations -turnauksessa helmikuussa. Eli siis NHL:n aivan omassa, nopeatempoisessa viritelmässä. Sitä ei voi täysin verrata kevään MM-kisoihin, joilla on kuitenkin aivan erilainen arvo perus-Penteille ja perus-Liisoille syvällä Pohjanmaan syövereissä.
Leijonat otti kevään MM-kisoissa kahdeksasta ottelusta kuusi voittoa. Mukaan mahtui muun muassa jymy-yllätys, kun varsin nimetön suomalaisnippu onnistui kaatamaan Sidney Crosbyn ja Nathan MacKinnonin tähdittämän Kanadan huippusikermän.
Eikä jäänyt kauaksi, että Leijonat olisi noussut myös Ruotsia vastaan rinnalle.
Vastapainoksi Leijonat koki häkellyttäviä vaikeuksia muun muassa Ranskaa ja Latviaa vastaan. Antti Pennasen luotsaamat joukot onnistuivat kuitenkin repimään niukkoja voittoja kerta toisensa jälkeen. Ainoa poikkeus oli Slovenia-ylikävely (9–1).
Leijonien koko kevään matka kietoutui erinäköisten epäilyksien ympärille. Nämä juonsivat juurensa muutamankin eri seikan kautta.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
Leijonien MM-turnauksen kohokohta: voitto Kanadasta.Lehtikuva
***
Kaikista suurimmat epäilykset kohdistuivat Leijonien uuteen päävalmentajaan Pennaseen, joka epäonnistui SM-liigan nykypäivän jättiseurassa Tampereen Ilveksessä. Mielikuviin jäi se, miten Pennanen ei edes kätellyt KalPaa viime kevään puolivälieräsarjan tappion jälkeen, selitellen päätöstään ties millä sekoilla.
Pennasen Ilves-matkaa värittivät myös erikoiset lausunnot kaiken maailman paineista ja yhteisön luomista odotuksista. Hän ei pystynyt tuomaan Ilvekselle kaivattua menestystä.
Pennanen hyppäsi kaiken hämyisyyden keskeltä Leijoniin, joka eli omaa murrosaikaansa.
Vaikka moni muistaa Leijonien ja Jukka Jalosen yhteisen taipaleen kaikista saavutuksista ja mestaruuksista, herkästi unohtuu se, miten Leijonat oli alamäessä Jalosen pestin loppuvaiheilla.
Ensin tuli puolivälierätappio kotikisoissa Kanadalle, kaikkien NHL-peluutusongelmien jäljiltä. Sitten tuli Ostravassa puolivälierätappio Ruotsille, hyvin vaihtelevasti sujuneen MM-taipaleen päätteeksi.
Leijonien pelitavallinen kilpailuetu katosi kuin tuhka Saharaan, kun muun muassa Tshekki hyödynsi Kari Jalosen tuomia tiiviin viisikkopelin rakenteita omassa prosessissaan. Leijonia vastaan opittiin pelaamaan, minkä myötä katseet kääntyivät yhä enemmän itse toteuttajien suuntaan. Eli siihen, millaisia pelaajia Leijonilla oli mukana MM-tapahtumissa.
Leijonat operoi jo viime keväänä Tshekissä hyvin nimettömällä rosterilla. Sama kaava toistui nyt Tukholmassa. Ainoat poikkeukset olivat maalivahti Juuse Saros sekä hyökkääjät Teuvo Teräväinen ja Eeli Tolvanen. Suomen joukkueessa oli isoja rakenteellisia ongelmia, joita yritettiin paikkailla kaikilla mahdollisilla keinoilla.
Leijonien keskikaista jäi auttamattoman kapeaksi, mistä osoituksena oli se, että aiempina vuosina työläänä alempien ketjujen juhtana tutuksi tullut Juho Lammikko toimi koko turnauksen ajan Leijonien ykkössentterinä. Omia ongelmia näkyi myös puolustusosastolla ja raa'assa maalinteon uhassa.
Leijonien koko MM-taival rakentui erittäin tiiviin puolustamisen ja maalivahti Juuse Saroksen loisteliaisuuden päälle. Tämän kylkeen Leijonat yritti luoda vastaisku- ja erikoistilanneuhkaa – varsin vajaalla onnistumisprosentilla.
Loppupeleissä ei ollut edes yllättävää, että Leijonien kevään taivalta kuvastivat termit ”tukkoisuus” ja ”nihkeys”. Saattoiko tuolta, jalkeilla olleelta nimettömältä ryhmältä edes odottaa mitään muuta? Niin.
Leijonien MM-tarina kiteytyi lopulta yhteen ristiriitaiseen teemaan.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
USA juhlimassa torstain Suomi-puolivälieräottelussa.Lehtikuva
***
– Tämä oli mentaalisesti kova suoritus, Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen totesi.
Tuohon perään olisi voinut liittää "Latvia-", "Kanada-", "Itävalta-" tai minkä tahansa alkusarjan pelin jälkeisen aikaviittauksen.
Mentaalisesti.
Mielikuviin jäi hyvin se, kun Leijonien avainhyökkääjä Teuvo Teräväinen puhui turnauksen alkuvaiheilla niistä huomioista, mitä hän oli tehnyt Suomen joukkueesta. Teräväinen puhui siitä, miten Leijonissa oli toistettu erinäköisiä "henkisiä juttuja", joihin hän ei ollut törmännyt missään muualla.
– Huomasin heti, että palaverissa käydään paljon läpi henkisiä asioita ja sitä kautta haetaan uutta kulmaa asioihin, Teräväinen sanoi MTV Urheilulle.
Jos olisi maanantain Kanada-pelin jälkeen kysellyt, että miten Pennasen metodit purivat, olisi joku Leijonien edustaja voinut osoittaa sormellaan valotaululle. Ottelun selkeä altavastaaja Suomi 2, NHL-tähtisikermä Kanada 1.
Mentaalipuolen asioiden toistelu herättää kuitenkin pohdintaa siitä, että oliko erilainen lähestymiskulma hyvä vai saattoiko se olla jopa loppupeleissä taakka?
Jos pohdinnan heijastaisi faktoihin, Leijonien koko turnauksen surkea ylivoimaprosentti nojaa osaltaan siihen, miten tuska otti vallan luovuudesta.
Ilves-epäonnistumisen ja surkeasti päättyneen MM-leirityksen jälkeen iso jännityksen kohde oli se, että näkyykö päävalmentaja Pennasessa epävarmuutta ja heijastuuko se Leijonien MM-suorituksen ylle? Turnauksen tukkoinen alku johti purkaukseen, kun Pennanen puuttui median näkemyksiin ”nihkeistä” voitoista.
Epävarmuudet jäivät nurkkaan erityisesti Kanada-ottelun huippuonnistumisen jäljiltä. Ne nostivat kuitenkin päätään torstaina Yhdysvaltoja vastaan.
Leijonat ei pystynyt kunnolla ottamaan otetta unisesta jenkkien laumasta, vaan se päästi Yhdysvaltojen lauman mukaan peliin löperöillä ratkaisuillaan. Leijonien puolustusalueen puolustuspeli (PAPP) repeili ja sinipaitaiset jenkkipojat rynnivät Juuse Saroksen syliin. Ding, ding ja suunta kääntyi.
Lopullinen silaus tuli kolmannessa erässä, kun Shane Pinto painoi 4–2-osuman valotaululle. Hyvää yötä, Leijonat, saattoi todeta Globenin kirkossa.
Jutun yläreunan videolla Yhdysvaltojen neljäs maali torstain puolivälieräottelusta.
Mikä kokonaisvaikutelma Pennasen ensimmäisestä MM-turnauksesta Leijonien päävalmentajana jäi? Nihkeän alun jälkeen nousujohteisuutta ja lopussa tuskainen kyykkäys.
Leijonilla oli kaikki saumat voittaa torstain USA-puolivälieräottelu, mutta se ei pystynyt olemaan riittävän kliininen ratkaisevilla hetkillä. USA heräsi talviuniltaan ja rokotti armotta paikoistaan.
Millaisen lähtölaukauksen MM-tapahtuma antoi ensi talven olympiaturnausta silmällä pitäen? Aavistuksen verran epävarman.
Toisaalta Leijonien debyyttipäävalmentaja Pennanen ei saanut Suomen kärkiosastoa paikan päälle kisoihin muuta kuin maalivahti Saroksen osalta. Oli Suomen onni ja Leijonien epäonni, että niin moni härmälän kärkipelaaja ylsi aina NHL:n konferenssifinaalivaiheeseen asti.
Se, että Leijonien matka katkesi puolivälieriin, ei ollut iso yllätys. Tarinaan liittyy kuitenkin jossittelua, sillä Leijonilla oli kaikki saumat mennä pidemmälle.
Paljon merkittävämmät kysymykset kohdistuvat siitä, että miksi Leijonat jäi kolmantena keväänä putkeen MM-kisoissa puolivälierävaiheeseen. Tai miksi Suomi-kiekon pelaajakehitysputki tökkii niin karulla tavalla?
Nämä ovat aidosti huolestuttavia ongelmakohtia isomman kuvan puolella.
