EU-eliitti on pahasti eksyksissä. Petettyjä lupauksia ja odotuksia yritetään lunastaa vielä pidemmällä listalla lupauksia, joiden lunastamiseen edes lupaajat eivät usko.
Niin pitkään kuin kuin minun ikäiseni mies jaksaa muistaa, Luxemburgin monikärkipolitiikko Jean-Claude Juncker on ollut EU:n ytimessä tekemässä eurooppalaisten elämään vaikuttavia suuria ja pieniä ratkaisuja. Ensin lilliputtimaansa edustajana ja nyt EU-byrokratian ylipäällikkönä eli komission puheenjohtajana.
Juncker kantaa yhdessä viime vuosikymmenten eurooppalaisten päättäjien kanssa kiistatta vastuun siitä savuavasta kasasta, jota me edelleen kutsumme Euroopan unioniksi.
Keskiviikkona tämä päivä päivältä raihnaisemman oloiseksi muuttuva EU-veteraani piti "odotetun linjapuheen" unionin tilasta. Siitä, miten savuava kasa saataisiin nostettua uuteen kukoistukseen.
Kasa savuaa. Sitä on turha kiistää. EU on historiansa pahimmassa kriisissä.
Entinen rauhan ja hyvinvoinnin takaaja on muuttunut riitaisaksi joukoksi sisäänpäin kääntyneitä maita. Monissa näistä maista on viimeksi kuluneen vuoden aikana tehty vakavia terrori-iskuja. Unionin rajan takana soditaan taas kerran. Koko maanosa yrittää epätoivoisesti selvitä poikkeuksellisesta pakolaistulvasta. Vain harvat EU-maat pärjäävät kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa. Valtava määrä eurooppalaisia nuoria on vailla työtä.
Päälle päätteeksi yksi merkittävä kansakunta on päättänyt erota unionista. Ja muita saattaa seurata perässä.
Valitettavasti Junckerin puhe alleviivasi vain sitä neuvottomuuden tilaa, missä EU:n puolesta hampaat irvessä puhuva Brysselin ja jäsenmaiden eliitti tällä hetkellä on. Komission puheenjohtaja yritti rauhoitella turhiin lupauksiin ja toteuttamatta jääneisiin päätöksiin pettyneitä eurooppalaisia lupaamalla vielä enemmän.