Jääkiekon SM-liigan finaalisarjassa Tappara on jo todella kovan paikan edessä lauantaina Oulussa. Kärpät on voittanut molemmat aiemmat kohtaamiset. Raskas välieräsarja HIFK:ta vastaan ei ole näkynyt mitenkään oululaisseuran otteissa. Onko syytä hehkuttaa Kärppiä vai aika kritisoida vastustajaa?
Jussi Tapolan aikana Tappara osasi parhaimmillaan yhdistää perinteisen Tapparan ja modernin Tapparan vivahteet. Joukkue nojasi puolustuspelinsä tiiviiseen träppiin, mutta samalla sen suunnanmuutospeli oli välillä suorastaan maagisella tasolla. Tappara paineisti äärimmäisen tehokkaasti, kun se havaitsi paikan.
Tällä kaudella Tapparan merkillinen ongelma on liittynyt hajuttomuuteen. Joukkueesta on usein jäänyt valju kuva.
Välierissä kirvesrintojen tiivis keskialueen rintama ja ratkaisuhetkien tehokkuus olivat myrkkyä TPS:lle, joka jäi luvattoman lepsuksi. Nyt eteen on tullut aivan toisenlainen haaste.
Moni piti Tapparaa selvänä ennakkosuosikkina Kärpät-finaalisarjan alla. Olihan Kärpät taistellut välierissä täydet seitsemän ottelua HIFK:ta vastaan, kun taas Tappara oli edennyt jatkoon suoraan voitoin 4-0.
Energiaetu, viime vuosien voittamisen kulttuuri sekä leveä ja vahva materiaali. Monta painavaa syytä ennakkosuosikin viittaan.
Torstain toisen finaalin jälkeen muisteltiin viime vuotta. ”Nousihan Tappara silloinkin 0-2-tilanteesta mestariksi.”
Voiko näin käydä myös nyt? Toki. Mutta miten se tapahtuu, onkin kinkkisempi kysymys.
Pointti numero yksi: kauden 2017-18 Kärpät on parempi joukkue kuin kauden 2016-17 KalPa.
Pointti numero kaksi: kauden 2017-18 Tappara on huonompi joukkue kuin kauden 2016-17 Tappara.
Varsinkin toinen fakta on ihan käsittämätön, sillä Tapparan nykyinen kokoonpano ei kalpene yhtään sille, millainen ryhmittymä kirvesrinnoilla oli jalkeilla viime keväänä.
Tapparan isoin ongelma on edelleen se, ettei se saa millään koneita hyrräämään täydellä teholla 10-15 minuutin pätkää pidempään.
Torstain ottelun ensimmäisen erän loppu näytti siltä, että Tappara on herännyt tosissaan tähän finaalisarjaan. Sen jälkeen? Aivan karmea notkahdus ja Kärpät meni menojaan. Tapparan moottoriturpa Aleksi Salonen haki syitä vajaaksi jäämiselle Kärppien liimaträpistä, mihin kotijoukkue pysähtyi kolmannessa erässä.
Vaikka Tappara painoi päälle, ei se ollut niin vaarallinen, mitä tuolla kokoonpanolla voisi olla.
Asiaa voi tutkailla pelitavallisen lähtökohdan kautta.
Mikko Mannerin alaisuudessa Kärpät on lähtenyt mullistamaan seurassa jo vuosien ajan vallinnutta pelillistä ajattelutapaa. Kärpät ei pyri jatkuvasti hyökkäämään rintamana ja täydellä viisikolla. Kärpät yrittää hyödyntää jalkanopeuttaan ja taitoaan välillä jopa äärimmäisen leveällä viisikolla. Kärppien peli on huomattavasti aggressiivisempaa kuin mitä se oli esimerkiksi viimeksi, kun seurat kohtasivat keskenään pudotuspeleissä.
Tästä aktiivisesta mallista on huomattavasti helpompi tiivistää orkesteri fiksuun johtoasemapelaamiseen, eli tässä tapauksessa maltillisempaan keskialueen puolustamiseen.
Tapolan aikana Tappara teki tätä monta kertaa mestarillisella tavalla. Nyt temppu ei meinaa onnistua varsinkaan toiseen suuntaan, eli passiivisuudesta aktiivisuuden puolelle kääntämisessä.
Tappara hakee edelleen optimia balanssia peliinsä. Aavistuksen verran ironista on se, että nimenomaan Kärpät on tällä hetkellä valmiimpi joukkue.
Konkretian tasolla tämä näkyy avainpelaajissa.
Tapparalla on NHL-lainoja; Henrik Haapalaa ja Sebastian Repoa. On Kristian Kuuselaa, Tomas Zaborskyä, Jukka Peltolaa, Mikko Lehtosta, Niko Mikkolaa ja vaikka kuinka monia EHT-tason pelaajia. Tai ainakin sellaisia kavereita, jotka ovat kolkutelleet kansainvälisiä ympyröitä.
Tappara ei saa millään heistä kaikkea irti. Käsijarruefekti näkyy rumasti muun muassa Haapalan kohdalla. Viime kauden pistepörssivoittaja on näyttänyt turhautuneelta finaalisarjan aikana. Muutamaa pilkahdusta lukuun ottamatta hän on ollut poissa valokeilasta.
Kärpillä sen sijaan isot tykit ovat koko ajan esillä. Julius Junttila on löytänyt jälleen itseluottamuksensa, Mikael Ruohomaa on pelillinen moottori, Charles Bertrand on alati vaarallinen ja siihen päälle Saku Mäenalanen pelaa huikeaa jääkiekkoa. Kaiken lisäksi Kärpät sai torstaina onnistumisia hyvin leveältä rintamalta.
Kaiken kruunaa Veini Vehviläinen, joka nollasi torstaina muutaman helpohkon takaiskun huimalla tavalla. Toisesta erästä lähtien hän oli jälleen maaginen tolppien välissä.
Kaikki kunnia Kärpille. Torstain vierasvoitto tuli lopulta hyvin tylyn esityksen jälkeen. Yksi suvantovaihe ei pilannut kokonaiskuvaa.
Tapparan kannalta välierissä saadusta lepoedusta ei ole kohta mitään hyötyä, jos Kärpät karkaa sarjassa 3-0-johtoon.
Tapparalla on jo todella kiire löytää peliinsä optimitila. Pitääkö olla huolissaan? Kyllä. Koska jos Tappara ei löydä pelillistä huippupistettään lauantaina, on se silloin aivan kusessa. Kärpät kun ei tunnu notkahtavan nykytasostaan, minkä oululaisseura löysi IFK-välieräsarjassa.
Tappara on aidosti ahdistettu nurkkaan.