Tappara ja Pelicans. Tutut joukkueet kohtaavat taas toisensa SM-liigan finaaleissa. Nyt lähtötilanne poikkeaa selvästi aiemmasta. Pelicans on yhtäkkiä pienoinen suosikki, kun taas Tappara on arvoitus. Kirvesrintojen kohdalla vaarana on kuitenkin se, että terä vie sormen mennessään, kun lähtee yhtään vähättelemään, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Jos mennään ajassa vuosi taaksepäin, Liigassa yksi puheenaihe oli ylitse muiden: miten Ilves saattoi romahtaa?
Kaikki oli povattu sille, että jääkiekon kotoisessa SM-liigassa nähtäisiin vihdoin ja viimein paikallisfinaalisarja. Jussi Tapolan luotsaama Tappara vastaan Antti Pennasen Ilves. Toisin kävi.
Pelicans tuli ja järjesti yllätyksen, kun se kaatoi Ilveksen välierissä voitoin 4–2.
Finaaleissa yllätystä ei nähty. Tappara otti heti ensimmäisestä ja toisesta ottelusta selvät voitot. Tapparan ainoa lipsahdus tapahtui kolmannen pelin kohdalla, kun Pelicans oli Tampereella parempi lukemin 1–4.
Sen jälkeen Tappara korjasi kurssinsa Lahdessa ja vei sarjan lopullisesti nimiinsä kotiyleisön edessä Marcus Davidssonin jatkoerämaalin avulla.
Tappara oli koko ajan askeleen edellä. Se jyskytti eteenpäin kuin Michael Schumacherin ohjastama Ferrari 2000-luvun alkuvaiheilla. Mikään ei estänyt dominanssia.
Palataan tähän hetkeen. SM-liigan finaalisarja käynnistyy ensi lauantaina Tampereella. Paikka on siis sama, mistä finaalitaival alkoi myös viime vuonna.
Nyt asetelma poikkeaa kuitenkin merkittävästi siitä, mitä se oli vielä keväällä 2023.
Mistä on oikein kyse?
Kommentti jatkuu kuvan alla.
Pelicans jäi viime keväänä Tapparan jalkoihin finaalisarjassa.Photomotion / All Over Press
***
Viime kauden Tampereen Tappara oli pysäyttämätön kone. Siinä kaikki oli kunnossa. Kärki oli terävä Jori Lehterän, Niko Ojamäen, Veli-Matti Savinaisen ja Valtteri Merelän johdolla. Ylivoima nakutti hirmuista jälkeä ja maalilla Christian Heljanko koppasi kaiken, mikä nyt eteen sattuikaan tipahtamaan.
Tappara puolusti äärettömän tiiviisti koko kevään ja kauden ajan. Puolustusalueella sen ensimmäiset iskut olivat äärimmäisen teräviä ja suunta kääntyi näppärällä kiekottelulla.
Tappara jätti hieman samanlaiseen tyyliin nojanneen Pelicansin täysin jalkoihinsa finaalisarjassa. Pelicans yritti, mutta käteen jäi tyhjä arpa.
Nyt Tapparasta käytettyjä adjektiivejä voi heittää Pelicansista. Tommi Niemelän luotsaama lahtelaisryhmä näytti parastaan Kärpät-välieräsarjan lopulla, kun se pisti oululaiset aivan totaalisesti istumaan. Kärpillä ei ollut mitään palaa lauantain Lahden pelin alkuhetkillä, kun Pelicans näytti parastaan.
Se paineisti uskomattoman tehokkaasti ilman, että sen puolustusvalmius kärsi millään tavalla. Ja kun Pelicans sai riiston, suunta kääntyi kahden-kolmen nopean syötön kautta.
Ja Kärpät oli taas pulassa, kun Pelicans vyörytti pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä sen päädyssä. Vain huikeasti torjunut Tomi Karhunen piti tilanteen siedettävänä ja takasi Kärpille vielä jonkinlaisen mahdollisuuden. Oululaisten selkäranka katkesi ensimmäisen jatkoerän alkuhetkillä.
Pelicans on nyt pitkälti pelillisesti sitä, mitä Tappara oli viime keväänä. Se on kuin kiskoillaan jyskyttävä juna, jota on vaikea horjuttaa.
Silti Pelicansiin liittyy yksi hyvinkin kriittinen kysymys: heijastuuko sen vakuuttava peli valotaululle?
Pelicansilla on ollut huomattavia tehokkuusongelmia. Erityisesti sen ylivoima on sakannut koko kauden ajan.
Pelicans ei ole pystynyt olemaan riittävän kliininen. Sen takia HIFK pääsi vielä puolivälierissä kolmen ottelupallon takaa rinnalle. Ja tuon takia Kärpät ei jäänyt numeroiden valossa pahasti jälkeen.
Lahtelaisjoukkueen tehottomuus takaa Tapparalle iskun paikan.
Se kun on aivan jäätävän kliininen joukkue.
***
SM-liigassa ollaan nyt erikoisen tilanteen keskellä, kun viime ja toissa kevään mestari Tappara ei ole mitenkään suvereeni ennakkosuosikki alkavan finaalisarjan alla. Ennakkosuosikin viitta menee enemmänkin Pelicansin suuntaan, koska se on ollut pelillisesti niin vakuuttava joukkue.
Asetelma on keikahtanut siksi, koska Pelicans on kehittynyt viime keväästä, kun taas samaan aikaan Tappara on nyt huomattavasti haavoittuvaisempi.
Tappara teki viime keväänä rohkean liikkeen, kun se palkkasi ruotsalaisen Rikard Grönborgin seuran uudeksi päävalmentajaksi. Tähän päättyi pitkä Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan värittämä aikakausi, jonka aikana Tappara pelasi lähes poikkeuksetta hyvin samantyyppistä jääkiekkoa. Sillä oli aina tunnistettava ilme.
Se oli sitkeä, tiivis ja vahva. Osaltaan myös tylsä ja passiivinen.
Tappara haki muutosta, kun kaksinkertainen maailmanmestarivalmentaja Grönborg astui puikkoihin. Heti ensimmäiset kulissien takaa tulleet raportit kertoivat, että Tappara aikoo aktivoittaa peliään. Niin myös kävi.
Tappara oli heti alkusyksystä lähtien äärimmäisen aggressiivinen joukkue, joka pelasi enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Hyökkääjät harjasivat flowlätkää ja antoivat surutta painetta – puolustajat perässään.
Tappara napsi riistoja, mutta samaan aikaan sen kenttätasapaino horjui. Vastustajat saivat ylivoimahyökkäyksiä ilta toisensa jälkeen. Ja saavat yhä.
Tapparan huippuyksilöt takoivat syksyllä ja talvella kovaa jälkeä, minkä myötä runkosarjan voitto meni taas kirvesrintojen suuntaan. Muutoksista huolimatta. Jo tämä sai aikaan sen, että asiantuntijoiden näkemykset päätyivät kyseenalaistuksen kohteeksi.
12:59Tapparan Juha Juujärvi avaa kirvesrintojen tämän kauden isoja muutoksia
”Eihän Tapparasta pitänyt olla mihinkään” ja niin edelleen. Erityisesti MTV Urheilun jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen sai kritiikkiä, koska hän kyseenalaisti Rikard Grönborgin metodit jo kauden alla. Eikä kritiikki ole hälventynyt myöskään kauden aikana. Sihvonen on puhunut Tapparan pelityylistä ja siitä, millaisia uhkakuvia siinä on kevättä ajatellen.
Nyt hyvin kuvaavaa oli se, että Tappara jäi pelillisesti jopa aavistuksen verran KalPan jalkoihin joukkueiden välieräsarjassa. KalPa oli paremmin organisoitu joukkue, joka vyörytti hyökkäyksiä selkeästi toisteisemmin kohti Tapparan maalia.
Sarjan neljännen pelin alla vaikutti siltä, että KalPa saattaisi jopa kääntää asetelmat, koska Tapparasta heräsi yhä valtavia kysymysmerkkejä.
Sen jälkeen hallitseva mestari teki sitä, minkä takia se on kahden edelliskevään mestari. Vaikka KalPa vei isoa kuvaa, Tappara puolusti jämäkästi ydintään ja KalPa jäi pyörimään ulkokehälle. Ja kun Tappara sai omat paikkansa, verkko heilui äärettömällä tehokkuudella.
Tuo on osaltaan ollut Tapparan koko kauden kuva.
Se ei luo hirveästi maaliodottamaa, mutta toteutuma on täysin toista luokkaa.
Tappara on yhä arvaamaton, kun kevään finaalisarja lähtee liikkeelle. Tätä kautta stabiilimpi Pelicans on ennakkosuosikki.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
Juhliiko Pelicans nyt finaalisarjassa?Tomi Natri /All Over Press
***
Katsojan näkökulmasta finaaleiden ennakkoasetelma on enemmän kuin mielenkiintoinen. Mystinen, mutta vaarallinen Tappara vastaan konemaisempi Pelicans, jolla riittää lunastamatonta potentiaalia.
Pelicans teki viime kesänä rohkeita liikkeitä, kun se päätti panostaa myös tämän kauden joukkueeseensa. Pelicans hankki riveihinsä muun muassa tähtiluokan paluumuuttajan Ryan Laschin, Tshekin maajoukkuepuolustajat Michal Jordanin ja Filip Kralin sekä Leijonista tutun Jussi Olkinuoran. Näiden lisäksi kauden aikana mukaan ovat tulleet huippuluokan sentteri Nathan Schnarr, mörkömäinen Ben Blood, asenneraastaja Antti Tyrväinen ja kansantaiteilija Juhamatti Aaltonen.
Moni näistä värväyksistä on mennyt maaliin. Ryan Lasch on edelleen kirkas tähti kotimaisessa kiekkoliigassa. Hänen, Patrik Carlssonin (myös viime kesän vahvistus) ja Lars Bryggmanin ketju on ollut koko kevään paras yhdistelmä. Tshekkipuolustaja Kral on Liigan parhaimpia luutijoita dynaamisella kiekollisella pelillään, Schnarr on äärimmäisen hyvä keskushyökkääjävahvistus ja Aaltonen tuo Pelicansiin voittamisen kulttuuria.
Pelicansilla on paljon enemmän tulivoimaa kuin viime keväänä, sen kärki on terävämpi, se on kokeneempi ja se on entistä äijämäisempi joukkue. Isoimmat kysymykset kääntyvät kuitenkin leveyspuolelle. Pelicans ei ole saanut tehoja irti varsinkaan Bryggmanin, Carlssonin ja Laschin takaa.
Jos Pelicansin vahvuuksia miettii, kaiken kruunaa joukkueen nykyinen ykköstähti, maalivahtilupaus Niklas Kokko.
Kokko koki kovan kohtalon, kun hän palasi vuodenvaihteen nuorten MM-kisoista takaisin kotiin. Kärpät päätti turvautua Niclas Westerholmin lisäksi Kokkoa paikkaamaan tulleeseen Tomi Karhuseen. Rajuista maalivahtipoissaoloista kärsinyt Pelicans haistoi paikan ja tarttui saumaan.
Entinen NHL-pelaaja, Pelicansin nykyinen urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen osui naulan kantaan, kun hän nappasi 20-vuotiaan Kokon Lahteen. Nuori veräjänvartija vakuutti jo runkosarjan lopulla, eikä taso ole heittelehtinyt myöskään pudotuspeleissä.
Päinvastoin.
Kokko oli valokeilassa välierissä, kun hän kohtasi entisen seuransa Kärpät. Viisi pelattua ottelua, torjuntaprosentti 94,74 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,20. Vakuuttavaa menoa illasta toiseen.
Kokko on yksi lahjakkaimmista suomalaismaalivahdeista pitkään aikaan. Verrokkia pitää hakea jopa Kari Lehtosen ajoilta. Ei yllättäisi yhtään, jos kylmäpäisestä Kokosta tulisi vielä tulevien vuosien aikana NHL:n supertähti.
Hän kohtaa finaaleissa Christian Heljangon, joka on ollut häikäisevä Tapparan tolppien välissä. Välierissä viisi ottelua, torjuntaprosentti 94,34 ja mukana yksi nollapeli, joka irtosi viime perjantailta Kuopiosta, missä Tappara käytännössä laittoi KalPa-välieräsarjan pakettiin.
Heljanko on joutunut tällä kaudella huomattavasti kovemman haasteen ääreen kuin aiemmin. Jussi Tapolan aikoina hän saattoi tottua asetelmaan, missä Tapparan puolustuksen läpi ei paljoa vaarallisia paikkoja tippunut. Nyt tilanne on ollut täysin toinen.
SM-liigan finaalit tiivistyvät Kokon ja Heljangon kaksintaisteluun. Kumpi kirkkaista tähdistä päihittää toisen? Tähän osoitteeseen menee myös pudotuspelien arvokkaimman pelaajan pysti.
Mystinen Tappara ei ole kuitenkaan pelkästään Heljangon varassa. Sillä on heittää pöytään sellaisia nimiä kuten Anton Levtchi, Veli-Matti Savinainen, Carter Camper, Nicholas Halloran, Oiva Keskinen, Petri Kontiola ja Nicholas Baptiste. He kaikki osaavat tehdä taikojaan hyökkäyspäässä. Vaarallisuutta piisaa.
Tähän päälle tulee vielä puhuttelevin fakta. Tappara on pelannut tämän kevään pudotuspeleissä 11 ottelua. Kun näistä mukaan lasketaan kolmannet ja jatkoerät, Tappara on ollut vastustajiin nähden parempi lukemin 8–2. Kerran maalit ovat menneet tasan.
Tuo kuvastaa sitä, kuinka mykistävän hyvä Tappara on pelin ratkaisuhetkillä. Kyse on voittamisen kulttuurista.
Sitä Tapparalla on yhä vaikka kuinka paljon. Sen riveissä on 11 viime kevään ja yhdeksän toissa kevään mestaria.
Tähän pohjaan nojaten on riskialtista vähätellä Tapparaa millään tavalla.
Vaikka Pelicans lähtisi vahvemman pelillisen pohjansa myötä pienoisena ennakkosuosikkina finaalisarjaan, ei Tapparaa voi jättää pois laskuista. Se osaa mitata sitä, että onko Pelicans nyt valmis taistelemaan kullasta.
Pelicansin kohdalla tähän kevääseen päättyy neljän vuoden mittainen aikakausi. Tommi Niemelän johtama projekti huipentuu lauantaina alkavaan finaalisarjaan.
Poistuuko hän Ilvekseen kultavalmentajana vai tahona, joka on joutunut kahtena keväänä putkeen todistamaan tulevan paikallisvastustajansa eli Tapparan paremmakseen?
