Kommentti: Perhevapaakiistan vahvat naiset ovat puolueidensa tulevaisuuden nimet – miehet tekivät katoamistempun

Annika Saarikolla on tunnetusti hyvät puhujanlahjat ja on niitä viime aikoina tarvittukin. Keskustan patavanhoillisen siiven käännyttäminen perhevapaa- ja alkoholiuudistusten taakse on kuin myisi hiekkaa Saharaan. Tämä joukko pitäisi äidit kotona ja nelosoluet Alkossa.

LUE MYÖS:
Perhevapaauudistusta käydään läpi maanantaina

Ja Saarikon urakka käy yhä hankalammaksi, kun keskustan kentällä on pelästytty huonoja galluplukuja, presidentinvaalien pettymyksiä ja Paavo Väyrysen kiusantekoa. Hallituskauden viimeisestä vuodesta voi tulla hyvinkin keskustalle Paluu menneisyyteen.

Tähän asetelmaan peilaten kokoomuslaisten raju hyökkäys viikonloppuna juuri Saarikkoa kohtaan ei tunnu kovin reilulta. Saarikko on venyttänyt jousta niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Näkyvän kiistan vahvat naiset Saarikko ja Grahn-Laasonen nostavat myös omaa profiiliaan. Molemmat nimet kannattaa panna mieleen, kun etsitään puolueiden seuraavia puheenjohtajia.

Saarikon vahvuus on, että hän voisi puheenjohtajana vedota nuoriin naisiin ja kaupunkilaisiin, mutta samalla tämä aito kepulaiskasvatti osaa soitella myös tupailtojen jäärien tuntoja.

Kokoomuksessa puolestaan on kova paine seuraavaksi saada ensimmäistä kertaa nainen puheenjohtajaksi. Grahn-Laasosen lisäksi laajaa kannatusta on ainakin Henna Virkkusella ja Paula Risikolla. Toki näkyviin asemiin ovat jo ajaneet nuoret leijonat Antti Häkkänen ja Kai Mykkänen.

Nykyisten puheenjohtajien Juha Sipilän ja Petteri Orpon asemat ovat vahvat, mutta asiansa osaavissa puolueissa otetaan jatkuvuus tosissaan ja niissä kasvaa koko ajan seuraava polvi.

Perhevapaauudistuksen hautaaminen olisi polvilaukaus 

Entä sitten itse kiista, perhevapaauudistus. Sitä voisi kuvailla perheiden aktiivimalliksi, joka patistaa vanhempia aikaisemmin töihin.

Asetelma on, että keskusta kantaa huolta perheiden eduista ja toimeentulosta, kokoomus puolestaan nuorten naisten työllistymisestä tasa-arvon hengessä.

Ikääntyvässä Suomessa 2020-luvulla tarvitaan lisää ihmisiä töihin. Tämän takia on epä-älyllistä vastustaa kaikkia uudistuksia, jotka yrittävät parantaa työllisyyttä – onpa kysymys työttömyysturvasta, perhevapaista tai ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta.

Muutoksia, ikäviäkin, tulee ennemmin tai myöhemmin. Mitä tämä hallitus ei tee, sen tekee seuraava tai sitä seuraava paniikissa.

Hallituksen triolla ei ole maanantai-iltana muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tavalla tai toisella perhevapaauudistusta. Pienikin askel olisi askel oikeaan suuntaan nuorten naisten aseman parantamisessa työmarkkinoilla.

Perhevapaauudistuksen hautaaminen olisi taas hallitukselta polvilaukaus, nimittäin omaan polveen. Ei kannata julistaa suureen ääneen sellaista, mitä ei pysty pitämään.

Aivan kuin hallituksella olisi jatkuvasti halu syöttää suoraan opposition lapaan. Opposition maalintekijät ovat pahasti ruosteessa, mutta tuskin sentään vuoden päiviä eduskuntavaaleihin asti.