Lääketieteen parissa tuntuu olevan kova halu pois eläinkokeista, mutta vielä siihen ei ole mahdollisuuksia.
Helsingin yliopiston koe-eläinkeskukseen ei noin vain kävellä sisään. Kuvausaamuna käymme viemässä kuvauskaluston keskukseen kaasutettavaksi. Tämä on tehtävä kolme tuntia ennen varsinaista keikkaa eli palaamme välissä toimitukseen odottamaan.
Kun pääsemme vihdoin itse keikalle, alkaa kaikki luonnollisesti maskin ja hiussuojan pukemisella, tarkalla käsien pesulla ja suojavaatteisiin pukeutumisella. Tämän jälkeen astumme kuvaajan ja haastateltavien kanssa vuorotellen ilmasuihkuun, jossa ilmavirtaus pudistelee viimeisetkin pöpöt päältämme.
Kaikkien näiden toimien tarkoituksena on suojella keskuksen eläimiä. Eläinten suojeluun taudin aiheuttajilta liittyy kuitenkin sama kahtiajako kuin eläinkoetoimintaan muutenkin.
Toisaalta ajatellaan eläinten hyvinvointia, mutta yhtä suuri ellei suurempikin syy toimille on tutkimuksen turvaaminen. Täällä eläimet elävät tieteelle ja monet myös kärsivät tieteen tähden.
Koe-eläinkeskuksen sisältä löytyy muun muassa robotti, joka laittaa kuiviketta hiirien ja rottien häkkeihin. Tämä on tarpeen, koska häkkejä on keskuksessa valtava määrä ja osa niistä on jatkuvasti puhdistuksessa. Viime vuonna Helsingin yliopisto käytti tutkimuksissaan muun muassa yli 20 000 hiirtä. Vaihtuvuus on toki suurta, mutta silti pääsemme tälläkin kuvausreissulla tapaamaan lukematonta määrää hiiriä ja rottia.
Tarkat lait säätelevät toimintaa
Koe-eläinkeskuksen eläinlääkärin Anna Mellerin mukaan koe-eläinten käyttöä säätelevät tarkat lait. Eläimille on tarjottava tarpeeksi tilaa ja lajityypillisiä virikkeitä. Silti eläinten häkit näyttävät maallikon silmään kovin pelkistetyiltä ja pieniltä.
On myös tutkimuksia, joista eläimille on haittaa. Yliopisto pitää tarkkaa kirjaa eläimille haittaa aiheuttaneista tutkimuksista tai kokeista. Vakava haitta on näiden tilastojen mukaan harvinaista (6% vuonna 2018), mutta osa eläimistä ei toivu tutkimuksista lainkaan (4% vuonna 2018).
Koe-eläinten käyttö jakaa ihmisten mielipiteitä. Kosmetiikan eläinkokeita on helppo vastustaa, mutta harva kieltäytyy esimerkiksi nykylääketieteen saavutuksista. Monelta myös uhohtuu, että lääketieteen ja kosmetiikan välinen raja on häilyvä.
Monissa kosmetiikkatuotteissa käytetään nykyään pieninä pitoisuuksina aineita, joita lääkäri voi määrätä esimerkiksi hoitovoiteina. Osalle ihmisistä tarkoitus ei kuitenkaan pyhitä keinoja.
Todella kalliita kokeita
Koe-eläinkeskuksessa korostuu eläinkokeiden suurin pulma. Kukaan ei halua testata eläimillä. Sen lisäksi, että eläimet halutaan säästää turhalta kärsimykseltä, ovat eläinkokeet todella kalliita. Halvemmille ja tarkemmille menetelmille on kysyntää, mutta tällä hetkellä kaikkia eläinkokeita ei ole kuitenkaan pystytty vielä korvaamaan.
Tutkijoilla ja eläinten hoitajilla onkin keskuksessa haastava tehtävä. Kuten esimerkiksi tuotantoeläimet, myös nämä eläimet ovat olemassa vain ollakseen hyödyksi ihmisille. Tutkimusten jälkeen eläimet todennäköisesti lopetetaan. Silti niistä pitäisi huolehtia niin hyvin kuin vain tutkimukset ja resurssit sallivat.
Se vähäinen eläinten käsittely, mitä pääsen näkemään on juuri sellaista, mitä ammattilaisilta odottaakin: varmaa ja rauhallista. Tapaan myös puolivuotiaan Hermanni-rotan, johon joku on uskaltanut kiintyä sen verran, että on antanut sille nimen.
On huojentavaa nähdä, että Helsingin yliopiston koe-eläinkeskuksessa eläinten hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita. Kaikkein vaikuttavinta on kuitenkin avoin viestintä. Koe-eläinkeskuksen eläinlääkäri Meller kertoo haastattelussa yksityiskohtaisesti muun muassa eläinten lopettamisesta. Tästä voitaisiin ottaa oppia esimerkiksi tuotantoeläinpuolella.