Lääketieteen parissa tuntuu olevan kova halu pois eläinkokeista, mutta vielä siihen ei ole mahdollisuuksia.
Helsingin yliopiston koe-eläinkeskukseen ei noin vain kävellä sisään. Kuvausaamuna käymme viemässä kuvauskaluston keskukseen kaasutettavaksi. Tämä on tehtävä kolme tuntia ennen varsinaista keikkaa eli palaamme välissä toimitukseen odottamaan.
Kun pääsemme vihdoin itse keikalle, alkaa kaikki luonnollisesti maskin ja hiussuojan pukemisella, tarkalla käsien pesulla ja suojavaatteisiin pukeutumisella. Tämän jälkeen astumme kuvaajan ja haastateltavien kanssa vuorotellen ilmasuihkuun, jossa ilmavirtaus pudistelee viimeisetkin pöpöt päältämme.
Kaikkien näiden toimien tarkoituksena on suojella keskuksen eläimiä. Eläinten suojeluun taudin aiheuttajilta liittyy kuitenkin sama kahtiajako kuin eläinkoetoimintaan muutenkin.
Toisaalta ajatellaan eläinten hyvinvointia, mutta yhtä suuri ellei suurempikin syy toimille on tutkimuksen turvaaminen. Täällä eläimet elävät tieteelle ja monet myös kärsivät tieteen tähden.
Koe-eläinkeskuksen sisältä löytyy muun muassa robotti, joka laittaa kuiviketta hiirien ja rottien häkkeihin. Tämä on tarpeen, koska häkkejä on keskuksessa valtava määrä ja osa niistä on jatkuvasti puhdistuksessa. Viime vuonna Helsingin yliopisto käytti tutkimuksissaan muun muassa yli 20 000 hiirtä. Vaihtuvuus on toki suurta, mutta silti pääsemme tälläkin kuvausreissulla tapaamaan lukematonta määrää hiiriä ja rottia.
Tarkat lait säätelevät toimintaa
Koe-eläinkeskuksen eläinlääkärin Anna Mellerin mukaan koe-eläinten käyttöä säätelevät tarkat lait. Eläimille on tarjottava tarpeeksi tilaa ja lajityypillisiä virikkeitä. Silti eläinten häkit näyttävät maallikon silmään kovin pelkistetyiltä ja pieniltä.