Kommentti: Opettajilta kylmä suihku päättäjille – "Peruskoulun rahoituksessa miljardin euron aukko"

Järjestön lista oli kurmuuttavaa kuunneltavaa.

1. Ainoastaan kolme prosenttia opettajista ja rehtoreista pitää oppilaan tuen resursseja riittävinä. 

2. Perusopetuksen piiristä löytyy jopa 38 lapsen kokoisia ryhmiä. 

3. Yli 90 000 lasta työskentelee yli 25 oppilaan ryhmissä.

4. Oppimistulosten ero heikoimmin ja parhaiten pärjäävän kymmenyksen välillä on kasvanut kymmenessä vuodessa niin paljon, että se vastaa kokonaisen lukuvuoden oppimista. 

5. 15 prosenttia nuorista ei yllä toisen asteen tutkintoon.

6. Lukioiden valtiorahoitus on mitoitettu niin tiukaksi, että kunnat ovat paikanneet tilannetta 112 miljoonalla eurolla. Valtionosuus on siis enää 82 prosenttia todellisista kustannuksista.  

Haastattelin tilaisuuden jälkeen opetusministeriä. Hän heitti pallon kuntakentälle.

– Kunnilla on vastuu siitä, että opetussuunnitelmien tavoitteet voidaan jokaisen lapsen kohdalla saavuttaa ja onneksi hyvä uutinen on se, että kuntatalous on vahvistumassa eri toimien johdosta ja kuntien tehtävä on huolehtia siitä, että paremmassa taloustilanteessa varoja ohjataan perusopetuksen kehittämiseen, kertoo Sanni Grahn-Laasonen. 

Silti Kuntaliiton laskelmat osoittavat, että vuodesta 2012 vuoteen 2019 mennessä jo tehdyillä päätöksillä peruspalveluiden valtionosuusrahoitusta leikataan noin 20 %.

Tämä kohdistuu myös esi- ja perusopetukseen. Vaikka haluan luottaa kunta-ammattilaisten luovuuteen, ja päättäjien nokkeluuteen, viidenneksen kokoinen lovi ei voi olla näkymättä. 

Puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoi tänään myös, että suomalaisen peruskoulun rahoituksessa on jo nykyisellään miljardin euron aukko, jos vertaa Pohjoismaiden keskitasoon. Erotumme kuitenkin positiivisesti muista Pohjoismaista, muistuttaa ministeri.

Peruskoulu on siis elävä esimerkki siitä, että ilmeisen halvalla saa hyvää. OECD:n keskimääräistä pienemmillä tuntimäärillä on päästy huipputuloksiin. Kuinka kauan?

Opettajien pääviesti on se, että koulutusta on kurjistettu liian pitkään. Yhtä lailla muut alat ovat kärsineet nuhjuisesti taloudesta, mutta viesti on syytä ottaa vakavasti.

Miksi? Siksi, että koulutus on yksi keskeinen tekijä siinä, miksi Suomi on nyt sitä, mitä on – hyvä valtio.  

Ja se sama koulutus on myös harvoista asioista, joista maamme tunnetaan maailmalla. Vaikka Suomi yhä keikkuu monilla mittareilla kansainvälisellä huipputasolla, etenemisen suunta on väärä. 

Päiväni sisälsi lukuisia puheluita alan asiantuntijoiden kesken. Erityisesti tämä jäi mieleen: 

"Se ei riitä, että puhutaan pehmeitä ja tehdään projekteja, kun tosiasia on se, että pohjaa murennetaan koko ajan." 

Toivon, että kyseinen asiantuntija on väärässä. Sillä, jos hän olisi oikeassa, samalla murentaisimme jotain ehkä kaikista tärkeintä – kollektiivista yhteiskuntarauhaa.