Vuoden 2010 Stanley Cup -voittaja Antti Niemi on voitu tänä syksynä hyvällä syyllä laskea NHL-maalivahtien pahimmaksi flopiksi. Montreal Canadiens on hänelle jo kolmas seura tällä kaudella ja neljäs joukkue koko vuoden aikana. Mitä on tapahtunut?
Helpoin vastaus olisi, että Niemi on kadottanut iän myötä parhaan teränsä. Jo pari viime kautta Dallasissa olivat kituuttamista, ja vantaalaislähtöisellä veräjänvartijalla on jo 34. vuosirengas lanteillaan.
Jos konkari munaa Montrealissakin, hänen NHL-uransa voidaan suurella todennäköisyydellä lyödä kansiin.
Uran paras isku on kaukana, mutta toisaalta: kukaan asiasta tietävä tuskin pitää Niemeä niin huonona kuin mitä tämän kauden tilastot ovat näyttäneet. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa 6,74 on tällä kaudella ylivoimaisesti NHL-vahtien huonoin.
Ei 188-senttinen suomalainen mikään yli kuuden ottelua kohden päästetyn maalin torjuja ole. Tällä kaudella Niemi ei ole vain missään vaiheessa päässyt siihen herkkäviritteiseen tilaan, mitä kiekkojen pelastaminen pienen kaukalon sähäkässä pelissä vaatii. Siihen moodiin, jossa maalivahti viestii maaliltaan jokaisella pienellä eleellään vastustajilleen, että kaukalon kuningas löytyy näiltä tolpilta.
Niemen reaktiot eivät ole vuosien varrella niin paljon hidastuneet eikä tekninen osaaminen rapistunut, että rämpimistä voitaisiin niiden piikkiin laittaa. Kyse näyttää olevan pitkälti siitä, ettei Niemi ole päässyt henkisesti lähellekään terävintä ydintään.