Vielä 20 vuotta sitten toimittaja Maria Aarnio kolusi ympäri Eurooppaa vailla tietoa siitä, missä mikäkin yö vietetään. Nykymatkat suunnitellaan puhki jo kotona, hän kirjoittaa nyt.
Muistan, kun parikymppisenä olin lähdössä Pariisiin. Naapurimme oli töissä matkatoimistossa, joten suuntasin sinne varaamaan majoitusta.
Miltä nyt tuntuisi majoittua viikoksi hotelliin, josta ei tiedä mitään? Jonka valitsi joku toinen?
Josta näki ehkä yhden kuvan, jos sitäkään?
Lue myös: Miltä tuntuu palata töihin? Psykologi kertoo, mitä loman jälkeen ei ainakaan pitäisi kokea
Kun reissussa mikään ei tule yllätyksenä
Pakettimatkoja toki myydään edelleen. Silti moni kaltaiseni nykymatkaaja tekee kaiken itse. Googlaa hotellit, selaa tripadvisorit, rantapallot, momondot ja hotelspistecomit. Lukee arviot, laskee tähdet, klikkailee, punnitsee.
Riittääkö, jos Airbnb-arvosana on 4,7? Entä, jos siisteyden arvosana on vain 4?
Eikö se ole jo vähän… huono?
Reissussa mikään ei tule yllätyksenä, sillä majoituksen kaikki kuvat on katseltu netistä etukäteen. Illalla mennään kalaravintolaan, jonka annoksista on nähty kuvia somessa. Kun karttapalvelusta vielä katsoo etukäteen, miltä kohteessa näyttää, ei tarvitse yllättyä edes kadunvarren ulkoasusta.

