Vielä 20 vuotta sitten toimittaja Maria Aarnio kolusi ympäri Eurooppaa vailla tietoa siitä, missä mikäkin yö vietetään. Nykymatkat suunnitellaan puhki jo kotona, hän kirjoittaa nyt.
Muistan, kun parikymppisenä olin lähdössä Pariisiin. Naapurimme oli töissä matkatoimistossa, joten suuntasin sinne varaamaan majoitusta.
Miltä nyt tuntuisi majoittua viikoksi hotelliin, josta ei tiedä mitään? Jonka valitsi joku toinen?
Josta näki ehkä yhden kuvan, jos sitäkään?
Lue myös: Miltä tuntuu palata töihin? Psykologi kertoo, mitä loman jälkeen ei ainakaan pitäisi kokea
Kun reissussa mikään ei tule yllätyksenä
Pakettimatkoja toki myydään edelleen. Silti moni kaltaiseni nykymatkaaja tekee kaiken itse. Googlaa hotellit, selaa tripadvisorit, rantapallot, momondot ja hotelspistecomit. Lukee arviot, laskee tähdet, klikkailee, punnitsee.
Riittääkö, jos Airbnb-arvosana on 4,7? Entä, jos siisteyden arvosana on vain 4?
Eikö se ole jo vähän… huono?
Reissussa mikään ei tule yllätyksenä, sillä majoituksen kaikki kuvat on katseltu netistä etukäteen. Illalla mennään kalaravintolaan, jonka annoksista on nähty kuvia somessa. Kun karttapalvelusta vielä katsoo etukäteen, miltä kohteessa näyttää, ei tarvitse yllättyä edes kadunvarren ulkoasusta.
Tämä kaikki on toki kätevää, luohan tieto turvan tunnetta. Mutta samalla se on hyvin… tylsää.
Lue myös: Muista tämä, kun annat palautetta hotellihuoneen siisteydestä
Menisitkö yöksi paikkaan, josta et tiedä mitään?
Matkatapojen muutos on ollut häkellyttävän nopea. Elän nykyään kuplassa, jossa kaikki suunnitellaan hyvin jo ennen matkaa.
Interraililla 2004 emme varanneet mitään etukäteen. Sen sijaan vain kävelimme sisään joko hostelliin tai turisti-infoon: hello hello, missä kannattaisi yöpyä? Tiskin takana tomera täti riipusteli lappuun vieraita sanoja ja usutti raitiovaunuun. Sinne vaan, there there.
Nyt ahdistaa ajatuskin. Ettäkö menisi tuikituntemattoman neuvomana yöksi paikkaan, josta ei tiedä yhtään mitään?
Näin se vanheneminen näemmä tapahtuu. Ennen selattiin opaskirjaa tai hotellin infotiskin muovilootasta kaivettua 20 sivun esitettä. Nyt tarjolla on kirjastollisen verran infoa, jolla voi topata itsensä ähkyyn jo ennen laivaan tai lentokoneeseen astumista.
Onko tämä sitä nykyihmisiä piinaavaa halua hallita kaikkea?
Tuntuu nurinkuriselta, että nykyisinkin matkalle lähteminen jännittää, vaikka kaltaiseni tavallisen toimistotyöläisen ihan tavallisen kesäloman voi kotomaasta käsin junailla niin, ettei mitään yllättävää tarvitse kokea. Mobiilidatakin on monissa maissa jo saman hintaista kuin Suomessa. Eksyä ei tarvitse – eikä löytää mihinkään täysin uuteen paikkaan ihan vaan hupsansaa, vahingossa.
Katso myös: Terapeutti kertoo, miksi loma rasittaa parisuhdetta. Juttu jatkuu videon alla.
10:10
Lue myös: Leirintäalueella pitkän uran tehnyt Erkki paljastaa, mikä suomalaisessa lomanviettäjässä ihmetyttää: "Tapahtuu jatkuvasti"
Aina sama kuva siitä samasta nähtävyydestä
On toki ihanaa, että välttyy lomaa pilaavilta likaisilta ällöhotelleilta, jotka paljastuvat nettiarvioiden avulla nopeasti. Mutta pitääkö kaikesta todella tietää aivan kaikki?
Seisomme kadunvarressa, sillalla, patsaspuistossa ja kalliolla ottamassa saman kuvan juuri siitä samasta nähtävyydestä, jossa kaikki muutkin käyvät, jonka kuvan olemme jo nähneet somessa ja jonka matkailusivu listasi parhaaksi. Esimerkiksi Balilla voi jo ostaa Instagram-kierroksia, joilla saa napattua juuri ne kuvat, jotka näyttävät somessa siisteimmiltä.
Emme halua pettyä. Kukapa haluaisi? Kesäloma on kuitenkin vain kerran vuodessa.
Siksi varmistamme kaiken. Ajamme pisteestä A pisteeseen B, emme poikkea reitiltä. Mitä, jos siellä sivutiellä ei olekaan mitään hienoa?
Kun sanon "me", sisällytän mukaan myös itseni. Jätin tänäkin vuonna kesälomalla odottamani kohteen väliin, koska kuulemma se ei nettiarvioiden perusteella ollutkaan sitä, mitä aluksi ajattelin.
Koko loppupäivän otti aivoon. Miksi piti lukea netistä niitä arvioita? Antaa jonkun muun päättää, missä kannattaa käydä?
Koska minusta tuli tällainen?
Tämä sama ihminenkö oikeasti navigoi Itä-Euroopassa paperikartan avulla 20 vuotta sitten?
Lue myös: Missä kohdassa lentokonetta on paras istua? Finnairilla työskentelevä Sanna kertoo erot
Koska olet viimeksi vain haahuillut?
Toki jonkinlaisia irtiottoja on viime vuosinakin ollut. Olemme kesäreissuilla esimerkiksi jääneet yöksi leirintäalueelle varaamatta paikkaa etukäteen. Vähintään teltalle löytyy aina tilaa, ja silti takaraivossa kutee joka kerta kauhu siitä, ettei löydykään.
Toisaalta: sellaisista hetkistä syntyvät parhaat muistot ja tarinat. Lomakohelluksista, joissa kävi kuitenkin lopulta hyvin. Kuten minullekin on käynyt, vaikken ole jokaista asiaa aina kyennytkään hallitsemaan.
Aivan: hyvähän se on huudella seikkailuista, kun koskaan ei ole edes matkalaukkua varastettu. Mutta voisiko sellaisen todella estää lukemalla hotellisivustoilta 20 eri arviota samasta kahden hengen standard-huoneesta? Meneekö loma pilalle, jos jokin nähtävyys unohtuu listalta, tai ravintola valitaankin summamutikassa?
Tuntuu, että nykyisin oleellisinta on tietää, mitä on menossa kokemaan. Siis sen sijaan, että vain... menisi kokemaan.
Mietin, koska viimeksi olen aidosti vain haahuillut. Pyörinyt, seikkaillut tietämättä, mitä siellä kohteessa niinku sit edes on. Mutta onko sellainen arvokkaan loma-ajan tuhlaamista?
Tien päällä tajuaa, miten pieneksi maailma on kutistunut. Miten saatavilla kaikki tieto onkaan, ja miten hanakasti sitä hamuammekaan. Yhdysvalloissa meidän turistiparkojen piti monissa ravintoloissa erikseen pyytää paperinen ruokalista; niin tiukassa oli oletus siitä, että jokainen kaivaa tarvitsemansa tiedon esiin itse, omasta puhelimestaan ja omaa mobiilidataansa käyttäen.
Ja miksei kaivaisi?
Kaikesta todella voi selvittää kaiken etukäteen, ja tien päälläkin vastaukset ovat vain pyyhkäisyn ja näpäytyksen päässä.
Samalla loma latistuu ennalta piirretyksi värityskuvaksi, jossa jännittäviä ovat vain valitut värit – ja nekin vain hädin tuskin.
Mikä määrä tietoa on tarpeeksi?
Mitä, jos siellä sivutiellä olisikin ollut kaikki?
Lue myös: Kolme viikkoa ilman somea! Näin elämässä muuttui kaikki ja ei mikään – lipsahdatko sinäkin aivottomaan ahmintamoodiin?
Lue myös: Psykologi nimeää kesäloman tärkeimmän tehtävän, eikä se ole palautuminen
Katso myös: Petyitkö kesälomaasi? Psykologi kertoo, miten toimia – älä tee tätä virhettä
8:55