Suomen talousjättiläisten, OP-ryhmän Reijo Karhisen ja If-Sampo-Nordea -leirin Björn Nalle Wahlroosin sota osuustoiminnan tulevaisuudesta on mielenkiintoinen - ei vähiten siksi, että Wahlroos ajaa etujaan kantelun kautta. Nyt halveksittu valtion viranomainen kelpaa käsikassaraksi, kun muut konstit näyttävät loppuneen.
Siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu, kun Suomen ylivoimaisimmat finanssileirit ja niiden johtohahmot ottavat mittaa toisistaan.
Mieleen palautuu KOP:n Jaakko Lassilan ja SYP:n Mika Tiivolan kamppailu 80-luvulla siitä, kuka on talouskukkulan kuningas.
Wahlroosin leiriin kuuluva vahinkovakuutusyhtiö If syyttää siis OP-ryhmää määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) tutkii asiaa. Tutkintapyyntö tuli OP:lle pomminkaltaisena yllätyksenä kolmisen viikkoa sitten.
Tiivistettynä kyse on siitä, voiko OP-leiri hyvittää omistaja-asiakkailleen pankkitoiminnan bonukset vakuutusmaksujen alennuksina. OP:n osuustoiminta-malli on toiminut hyvin, ilmeisesti liiankin hyvin, kun vastapuoli lähti kantelujen tielle. If perustelee toimintaansa myös sillä, ettei osuustoiminnallista yritystä voi edes vallata. Eli Wall Street -elokuvasta tutun Gordon Gekkon kaltaiset saalistajat eivät pääse yhtiöön käsiksi.
Wahlroosin finanssimaailmassa vastaavat edut jaetaan osinkoina omistajille. Kun osuustoimintaliike ei toimi näin, se siis vääristää Ifin mukaan kilpailua.
Tähän saakka Wahlroos on lähinnä halveksinut valtion ja viranomaisten roolia markkinataloudessa, mutta kun kilpailutilanne näyttää synkältä, sen apu yhtäkkiä kelpaakin.
Talousjättien sota ravistelee myös alan yhteisjärjestöä, Finanssialan keskusliittoa. Karhinen jätti paikkansa liiton puheenjohtajana saman tien. Paluuta ei ole tiedossa niin kauan kuin riidan selvittely kestää eli Karhinen ei ole palaamassa Bulevardin järjestökonttorille ainakaan muutamaan vuoteen. OP ja Nordea eivät mahdu enää saman pöydän ääreen.
Luottamusta ei herätä kuulemma sekään, että Karhisen ero vuodettiin FK:n hallituksesta saman tien julkisuuteen, kun se oli jäsenille kerrottu.
Käytännössä kuolinkellot soivat Piia-Noora Kaupin (kokoomuksen entinen europarlamentaarikko) johtamalle liitolle. Ensi vuoden osuuden, joka on n. 1,7 miljoonaa, OP vielä maksanee, mutta jatko on auki. Kaupin kohtalo oli vaakalaudalla jo parisen vuotta sitten: silloinkin Karhinen ärtyi siitä, että Kauppi oli liikaa Wahlroosin ja tämän talousryhmien lumoissa.
Jatkossa OP-leiri vahvistanee omaa edunvalvontayksikköään. Miten lie käy alan työehtosopimuksia koskevan yhteistyön?
Osuustoiminnan isä Hannes Gebhardt (1864-1933) saattaa hyvinkin pyöriä haudassaan, mutta varsinkin maalaisliittolais-kepulaisessa osuustoimintasiivessä tilannetta seurataan kuuleman mukaan ”päättäväisenä mutta hirmu ihmeissään”.
Yksi ihmetyksen aihe on on Ifin apuna pyörinyt juristi Mikko Alkio.
Alkio on nimittäin aito kantakirjakepulainen (mutta ei sukua Santeri Alkiolle), joka pyrki keskustan puoluesihteeriksikin v. 2006 puoluekokouksessa, mutta hävisi selvin numeroin Jarmo Korhoselle. Puoluesihteerikamppailun aikana parivaljakko sai myös lempinimet, jotka jäivät elämään: Alkio oli ”olmi” ja Korhonen ”kelmi”.
Keskustan puheenjohtajan, pääministeri Juha Sipilän kannalta Alkion rooli on enemmän kuin kiusallinen. Alkio oli hallitusneuvotteluissa yksi Sipilän lähimmistä avustajista ja Alkio oli mukana mm. kirosanaksi muuttuneen yhteiskuntasopimuksen suunnittelussa.
Samaan aikaan kun Alkio avusti keskustalaista pääministeriä, hän valmisteli Ifin asiamiehenä kantelua OP-ryhmää vastaan.
Kepussa toiminta luokitellaan aatteellis-käytännölliseksi isänmurhaksi - olkoonkin, ettei Alkio muuten vaikuta keskustan päivänpolitiikassa mitenkään.
Jos KKV päätyy siihen, että OP ryhmä on bonuksineen markkinahäirikkö, jatkoa seuraa.
Seuraavaksi on vuorossa S-ryhmä ja sen asiakasomistajat bonuskortteineen.
Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola kuvaili tilannetta, että vastakkain ovat kartanonherra Wahlroos ja metsätilallinen Karhinen, yläluokkainen yritysjohtaja vastaan maakuntien Suomi.
Hyvin todettu.