Jääkiekon tämän kevään MM-kisoissa palataan ikään kuin normaaliin, kun yleisö saa täyttää lehterit ilman minkäännäköisiä rajoituksia. Yleisöstä on tullut koko kisojen isoin puheenaihe. Lauantaina Leijonien pelien tunnelmasoppa alkoi saada jo outoja piirteitä, kirjoittaa kisoja paikan päältä seuraava MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
MAINOS
Jääkiekon MM-kisat 15.–31.5.2026
Leijonien pelit, välierät ja finaali MTV3-kanavalla. MTV Katsomossa ottelut maksullisilla tilauksilla. Kaikki kisauutiset MM-jääkiekon verkkosivuilla.
Tuntuu siltä, kuinka kevään MM-kisoissa toistetaan samaa levyä. Jo vuonna 2012 Suomen kotikisoissa käytiin keskustelua siitä, miten tunnelma oli enemmän ja vähemmän osastoa ”sinne päin”. Koko tapauksen punaisena viittana toimi raha. Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n varapuheenjohtaja Kalervo Kummola sai selitellä siellä sun täällä korkeita lippujen hintoja.
Paikalle kun tuli yritysvieraiden rypäs. Puhuttiin katkarapuleipäosastosta.
Samainen ilmiö on toistunut myös tämän kevään MM-kisoissa. Lehtereillä on ollut isoja kloonimassoja, samanlaisiin pelipaitoihin pukeutuneiden katsojien joukkioita. Onninen 22 -paidoista on tullut oma ilmiönsä.
Suomen pelit ovat olleet jatkuvasti loppuunmyytyjä. Silti Nokia Arenalla on ollut hiljaisempaa kuin sunnuntaikirkossa.
On pohdittu sitä, miksi näin. Miksi Suomessa pelattavissa MM-kisoissa on aina jonkin sortin tunnelmavajetta? Problematiikan siemen kun ei täysin liity kulttuurillisiin kysymyksiin ja haasteisiin.
Juttu jatkuu kuvan alla.
***
Jääkiekon MM-kisojen yllä on ollut jo vuosikymmenien ajan karnevaalileima. Turnaus on se, johon tehdään alkoholisoitunut kevätretki ystävien ja kavereiden kanssa. Ja sitten vedetään niin, että kohta kysellään lakanoiden kera äidiltä lisää rahaa.
Suomessa tilanne on toinen. Nyt ei vedetäkään viikkoa putkeen radalla ja lähetellä sopivin väliajoin kotiin viestiä siitä, miten ”kaikki on hyvin”. Tai viitata Kummeleiden sketsiin siitä, ettei tässä mitään metrologeja olla, vaan lentäjiä.
Yhtäkkiä mukana onkin koko perhe tai yhtäkkiä reissu lyhentyykin päivän, maksimissaan kahden mittaiseksi.
Ja pelissä otetaan maltilla, koska aamulla pitää mennä töihin.
Kappas. Ei teekään mieli huutaa ja ölistä.
Leijonien tuoreimmissa peleissä on ollut havaittavissa niin sanottua kiukkukannatusta. ”Kyllä me osataan pitää meteliä, katsokaa nyt” -tyyppistä todisteluelävöitymistä.
Kaiken kukkuraksi Nokia Arenan otteluhost eli tapahtumaisäntä toi lauantaina koko tunnelmasoppaan outoja piirteitä.
”Kannustetaan niin, että kirjoitetaan vain positiivisia juttuja.” Eli suoraa piikittelyä median suuntaan siitä, että ”ei täällä mitään outoa tai kummallista ole”.
Ehkä olisi aika myöntää realiteetit.
***
Leijonien ympärille ei ole koskaan rakentunut samanlaista, yhtenevää kannattajayhteisöä kuin mikä esimerkiksi Huuhkajilla on. Jokainen on ikään kuin omassa viitekehyksessään. On sitten kyse HIFK-, tai Ilves- tai TPS-kannattajista. Suomen peliin voi kyllä laittaa Leijonien fanipaidan päälle, mutta se siitä.
Eikä Jääkiekkoliitto ole mitenkään edistänyt asiaa. MM-kisoissa ei ole minkäänlaisia seisomakatsomoita, jotka voisivat mahdollistaa yhteisölliset kokoontumisajot.
Leijonien pelien tunnelma on hyvin vahvasti tapahtumariippuvaista. Pirskahdukset tulevat maaleista tai kuohuttavista hetkistä.
Eikä siinä mitään. Ehkä se riittää. Ehkä se on sitä, mihin suuntaan koko kisat ovat menossa, ellei niitä pidetä Keski-Euroopassa tunnelmakehdoissa.
Ehkä Leijonien tai huippupelien kohdalla ei kannata odottaa mitään sen suurempaa. Antaa jokaisen olla, mitä on. Antaa jokaisen nauttia peleistä juuri niin kuin haluaa.
Koska mitä muuta voi odottaa, jos peleissä ei ole yleisöstä lähteviä isoja esimerkkivoimia. Selkeää kannattajapäätyä, joka määrittäisi koko kannatuksen rytmin. Nyt nähty on täyttä nykypäivän realismia realiteetteihin nojaten.