Vaikeina aikoina tarvitaan johtajuutta ja selkärankaa tehdä kovia päätöksiä. Bluesin ja SM-liigan toimistojen hiljaiselo ei anna hyvää kuvaa suomalaisesta kiekkojohtamisesta.
Bluesin talousvaikeudet eivät ole enää mikään yllätys tai iso uutisen aihe. Pelaajia on lähtenyt niin tiuhaan tahtiin, ettei laskuissa ole tahtonut pysyä mukana. Seuran kannattajille kausi on ollut yhtä kärsimysnäytelmää, jonka toivottaisiin jo loppuvan. Bluesin taru nykymuodossaan voi olla hyvinkin lähellä päätepistettä.
Syyttävä sormi osoittaa kohti hallituksen puheenjohtaja sekä vt. toimitusjohtaja Mika Rautiota. Toukokuussa 2013 toimitusjohtajana aloittanut Rautio on kiistatta epäonnistunut tehtävässään. Nimityksensä jälkeen hän kertoi tavoitteekseen saada Bluesin liiketoiminnan kannattavaksi. Nyt espoolaisseura kituu henkitoreissaan.
Kuinka SM-liiga on päästänyt ajautumaan tilanteen tähän pisteeseen? Kesällä 2011 SM-liigan hallitus hyväksyi liigalisenssijärjestelmän. Talouden osalta lisenssivaatimuksissa todetaan muun muassa, että ”lisenssin hakijan tulee ilmoittaa, jos sillä on uutta lisenssikautta edeltävän vuoden loppuun mennessä palkkarästejä työntekijöilleen tai rästejä näihin palkkoihin liittyvistä lakisääteisistä maksuista" ja "urheilijan lakisääteiseen eläke- ja tapaturmavakuutukseen liittyviä erääntyneitä maksuja”.
Sittemmin on tullut ilmi, että Bluesilla on rästissä eläkemaksuja jopa viime kaudelta. Tästä huolimatta Bluesille myönnettiin täksi kaudeksi lisenssi, koska lisenssitoimikunnan puheenjohtaja Tommi Virkkusen mukaan Blues esitti riittävät suunnitelmat asioiden hoitamiseksi. Todellisen tilanteen tietävät nyt kaikki: Bluesin talous on ollut niin kuralla, että pelaajapalkkojen kulurakennetta on leikattu rajusti. Irvokasta toimintaa Bluesilta, mutta saamaa voi sanoa myös SM-liigan osalta.