Merkelismille jätetään kivuliaita jäähyväisiä. Siitä ei ole epäilystäkään. Eikä sosiaalidemokraattien korpivaellukselle näy loppua, kirjoittaa MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
Liittokansleri Angela Merkel saa Saksassa nyt juuri sitä, mitä on yli 12 vuotta tilannut.
Hän on paisuttanut oman kristillisdemokraattisen puolueensa poliittiseksi sekatavarakaupaksi, joka vie asiakkaat sekä pienemmiltä että suuremmilta "kivijalkaliikkeiltä". Nyt tämä "merkelismi" kostautuu.
Saksassa on hallituskriisi, koska kukaan ei halua enää joutua Merkelin konsensuslanan alle. Se on kolmen hallituskauden aikana tehnyt kilpailijoista tarpeettomia sivustakatsojia. Nyt on niiden vastaiskun vuoro.
Merkel nakersi vihreiden kannatusta sitoutumalla kunnianhimoisiin ilmastonsuojelutavoitteisiin ja luopumalla ydinvoimasta. Minimipalkan hyväksyminen ja asevelvollisuuden lopettaminen riittivät houkuttimiksi monille sosiaalidemokraateille.
Vapaat demokraatit (FDP) Helmut Kohlin "oppityttö" tukehdutti henkihieveriin torjumalla vuosien 2009-2013 hallituksessa käytännössä kaikki FDP:lle tärkeät uudistukset.
Käänne tapahtui syksyn vaaleissa
Merkelismi toimi pitkään Merkelin toivomalla tavalla: oikeistounionin (CDU ja Baijerin CSU) kannatus kasvoi.
Syksyn vaaleissa tapahtui käänne. Pakolaiskriisin vuoksi Merkelin oman leirin kannatuspohja suli ennen muuta FDP:n ja oikeistopopulistien (AfD) eduksi. Liian monet "asiakkaat" siirtyivät merkeliläisestä sekatavarakaupasta erikoisliikkeisiin, osin kyseenalaisiin sellaisiin.
Berliinin rautarouvan johtamien konservatiivien kannatus pysyi niin suurena, että vastuu hallituksen muodostamisesta piti kantaa, mutta jäi kuitenkin sen verran pieneksi, että mikään puolue ei enää suostunut seuraamaan sokeasti Merkelin tahtipuikkoa.
Hallituskriisi kaikkine ratkaisuvaihtoehtoineen on käytännössä jäähyväisten jättämistä Merkelismille. Sille vakaudelle ja ennustettavuudelle, josta sekä saksalaiset että me muut eurooppalaiset olemme kiistatta hyötyneet.
Katseet kohdistuvat Martin Schulziin
Nyt katseet kohdistuvat Merkelin hävinneeseen demarihaastajaan, EU-parlamentin entiseen puhemieheen Martin Schulziin, jonka johdolla Saksan sosiaalidemokraatit (SPD) jatkavat omaa korpivaellustaan.
Jos Merkelin johtama oikeiston, liberaalien ja vihreiden koalitio olisi toteutunut, Schulz olisi voinut ainakin alkuvaiheessa keskittyä johtamaan puolueensa oppositiopolitiikkaa ja kokoamaan hajallaan olevia rivejä kolmannen vaalitappion jälkeen. Oppositiossa kannatuslukujen kasvattaminen olisi ollut hitusen helpompaa kuin hallituksessa.
Musta-kelta-vihreän Jamaika-koalition kaatumisen jälkeen Schulzilla on kaksi huonompaa vaihtoehtoa.
Vähemmän huono vaihtoehto on sittenkin demareiden suuri koalitio Merkelin oikeistounionin kanssa. Schulz totesi vaalien jälkeen uhmakkaasti, ettei puolue enää taivu Merkelin johtamaan hallitukseen. Nämä sanat SPD:n johtajan pitää syödä, mutta palkaksi hän voi saada ulkoministerin salkun ja pelastaa poliittisen uransa.
Uusiin vaaleihin demarit eivät voi lähteä Schulzin johdolla. Luvassa olisi taas uusi tappio. Rivijäsenenä entinen kansleriehdokas tuskin olisi valmis jatkamaan.
Merkelin kanssa käytävissä hallitusneuvotteluissa Schulz saattaa jopa kerätä irtopisteitä ja kasvattaa puolueensa kannatusta. Demarit ovat niskan päällä. Heidän ansiostaan hallituskriisi laukaistaisiin ilman uusia vaaleja. Se näkyisi vääjäämättä mahdollisessa hallitusohjelmassa. Merkel joutuisi maksamaan neljännestä kanslerikaudestaan kovan hinnan.
Kolmas suuri koalitio voisi hyvinkin kestää jopa kokonaisen neljän vuoden vaalikauden. Se taas tarkoittaisi vain ja ainoastaan, että merkelismin jäähyväiset ovat sekä pitkät että kivuliaat.
Uudet vaalit tai Merkelin johtama vähemmistöhallitus eivät tässä suhteessa muuttaisi tilannetta. Samoja jäähyväisiä vietettäisiin.