Talouspolitiikassa soi nyt uusi sävel läpi Euroopan. Ensin pelastetaan demokratia, sitten vasta talous. Se tarkoittaa Suomessakin sitä, että kirves on piilotettava hallituksen työkalupakin pohjalle.
Eläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Timo Ritakallio teki tammikuun lopulla merkittävän avauksen (MTV Uutisextra 28.1.). Talouskuria pitää höllentää, jotta populismi ei valtaa lisää tilaa tärkeisiin vaaleihin käyvässä Euroopassa. Isona, kansainvälisenä sijoittajana Ritakallio aistii jopa saksalaisesta keskustelusta, että silmitön kurinpito on tullut tiensä päähän.
Viime eduskuntavaaleissa vedin MTV:n puheenjohtajatenttiä, jonka seinällä nakutti uhkaavasti velkakello. Vasemmiston silloinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki jäi koko lailla yksin, kun hän ei pitänyt lisävelanottoa niin pahana asiana.
Viime aikojen talouskeskustelussa velka ei ole ollut enää kirosana, joten oliko Arhinmäki oikeassa ja muut väärässä?
Positiivinen ajattelija vastaisi, että kaikki puheenjohtajat olivat tavallaan oikeassa. Kyse on vain ajoituksesta. Talouspolitiikkaan, ja kuulemma ratsastukseenkin, pätee sama ohje: jatkuvasti ei voi löysätä, jatkuvasti ei voi kiristää. Se, joka saarnaa välillä tiukkaa talouskuria, voi välillä elvyttääkin.
Valtion velkavuori ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Mutta se ei ole enää ongelmista polttavin – ei Suomessa eikä Euroopassa. Pahin uhkakuva on demokratian mureneminen, ihmisten passivoituminen ja toisten radikalisoituminen maailmassa, jossa valemediat ja vaihtoehtoiset totuudet ovat kovimpia ääniä.
Populismin noustessa moni on tullut tai kohtapuolin tulossa kirkkaaseen johtopäätökseen: Lapsille on parempi jättää perinnöksi eheä vaikkakin pahasti velkaantunut maa kuin EU:n velkarajat alittava mutta rikkinäinen kansakunta. Humanistit ovat ottamassa ainakin hetkeksi niskalenkkiä valtiovarainministeriön virkamiehistä.
Näissä tunnelmissa Sipilän hallitus pohjustaa huhtikuun puoliväliriiheään: Hymyä huuleen äänin 2–1! Keskusta ja perussuomalaiset ovat jo mielessään päättäneet, että ikäviä uutisia ei riihestä tule. Kokoomus jää siis yksin höpäjämään lisäleikkauksista, kun muu maailma puhuu jo aivan uudella sävyllä.
Pelin henki selvisi kokoomukselle ja Orpolle viimeistään alkuviikon strategiaistunnossa, jota myös tragediaistunnoksi on sisäpiirissä kuvailtu. Ilma puhdistui, samoin kehysriihi kaiken maailman leikkauspuheista.
Talouden virkoaminen tukee keskustan ja perussuomalaisten optimismia. Itse asiassa vallan kabineteissa kuiskutellaan Suomen taloudessa menevän jo nin hyvin, että osa patruunoista haluaisi vaientaa suurimman hehkutuksen. Nimittäin yritysjohtajien mielestä vielä pitäisi puristaa lisää paikallista sopimista ja nollalinjaa ensi syksyn palkkaneuvotteluissa. Synkempi viesti auttaisi näissä pöydissä työnantajaa.
Sen sijaan hallituksessa on halua pönkittää hyviä uutisia kuntavaalien alla. Hallituskumppanit toivovat kerrankin menestystä vastustajalle; kohtuullinen vaalimenestys perussuomalaisille ja puheenjohtaja Timo Soinille tekisi hyvää muillekin. Muuten hallitukseen voi tulla hallan vaara.