Talouspolitiikassa soi nyt uusi sävel läpi Euroopan. Ensin pelastetaan demokratia, sitten vasta talous. Se tarkoittaa Suomessakin sitä, että kirves on piilotettava hallituksen työkalupakin pohjalle.
Eläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Timo Ritakallio teki tammikuun lopulla merkittävän avauksen (MTV Uutisextra 28.1.). Talouskuria pitää höllentää, jotta populismi ei valtaa lisää tilaa tärkeisiin vaaleihin käyvässä Euroopassa. Isona, kansainvälisenä sijoittajana Ritakallio aistii jopa saksalaisesta keskustelusta, että silmitön kurinpito on tullut tiensä päähän.
Viime eduskuntavaaleissa vedin MTV:n puheenjohtajatenttiä, jonka seinällä nakutti uhkaavasti velkakello. Vasemmiston silloinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki jäi koko lailla yksin, kun hän ei pitänyt lisävelanottoa niin pahana asiana.
Viime aikojen talouskeskustelussa velka ei ole ollut enää kirosana, joten oliko Arhinmäki oikeassa ja muut väärässä?
Positiivinen ajattelija vastaisi, että kaikki puheenjohtajat olivat tavallaan oikeassa. Kyse on vain ajoituksesta. Talouspolitiikkaan, ja kuulemma ratsastukseenkin, pätee sama ohje: jatkuvasti ei voi löysätä, jatkuvasti ei voi kiristää. Se, joka saarnaa välillä tiukkaa talouskuria, voi välillä elvyttääkin.
Valtion velkavuori ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Mutta se ei ole enää ongelmista polttavin – ei Suomessa eikä Euroopassa. Pahin uhkakuva on demokratian mureneminen, ihmisten passivoituminen ja toisten radikalisoituminen maailmassa, jossa valemediat ja vaihtoehtoiset totuudet ovat kovimpia ääniä.