Kommentti: Limasta ei jäänyt paljon käteen

Kun itsekin olen vuosia ilmastokokouksia seurannut, tuntuu että loppu-uutinen on aina sama: Neuvottelut päättyivät laihaan sopuun.

Sen verran maat aina ryhdistäytyvät aamuyön tunteina, ettei jäädä kokonaan ilman tulosta. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta laiha sopu tai nollatulos ovat ihan yhtä huonoja vaihtoehtoja.

Ilmastokokoukset ovat jostain syystä kaukana reaalimaailmasta. Muutenhan viime vuosina on sentään hieman edetty ilmastonmuutosongelman ratkaisemisessa. Uusiutuvaa energiaa otetaan käyttöön kiihtyvällä tahdilla, yritysmaailma satsaa vihreään talouteen, yhä suurempi kuoro vaatii maailmaa luopumaan fossiilisista polttoaineista.

Miksei tämä muutos sitten näy ilmastoneuvotteluissa? 
Mikä saa valtiot neuvottelupöydässä astumaan taaksepäin ja palaamaan vuosikymmenien takaisiin asetelmiin?

Perussakin kaikessa keskustelussa nousi esiin perinteinen vastakkainasettelu teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä. Muualla on jo myönnetty, että kehitysmaaleirin sisällä on hyvin erilaisia valtioita Kiinan ja Intian kaltaisista nousevista talouksista pieniin uppoamisvaarassa oleviin saarivaltioihin ja ilmastonmuutoksesta jo nyt kärsiviin köyhiin kehitysmaihin. Ja tämän takia erilaisille maille pitää antaa oman kantokyvyn mukainen vastuu ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä. Kiinakin jo osoitti ymmärtävänsä tämän, kun se ilmoitti yhdessä Yhdysvaltojen kanssa omista päästövähennystavoitteistaan jo ennen Perun kokousta.

Silti neuvotteluissa Kiina ajoi jälleen sitä, että teollisuusmaiden pitää kantaa yksin vastuu päästövähennyksistä. Eikä Yhdysvaltojakaan voi kiitellä ilmastosaavutuksista. Nämä kaksi maata ovat kuitenkin maailman suurimpia saastuttajia, joiden pitäisi ottaa vastuu ongelman ratkaisemisesta ja kannustaa muitakin vähentämään päästöjään, mutta eipä siltä näytä.

Nyt sitten odotellaan, että ihme tapahtuu ennen vuoden kuluttua pidettävää Pariisin ilmastokokousta. Liman kokouksen heikkoa tulosta kommentoidaan siihen tyyliin, että vielähän tässä on vuosi aikaa. Mikään ei kuitenkaan takaa sitä, että vuoden päästä maailman valtiot olisivat yhtään yhteistyökykyisempiä kuin nytkään. 

Onko vika neuvottelujärjestelmässä vai neuvottelijoissa vai missä?

Vaikka tieteelliset tiedot ja todisteet ilmastonmuutoksesta ovat olemassa, ne eivät vaikuta neuvotteluihin. Vaikka tästä vuodesta on tulossa mittaushistorian lämpimin, se ei nosta kunnianhimoa neuvotteluissa. Vaikka nykytahdilla maapallon keskilämpötila uhkaa nousta vähintään neljällä asteella, se ei saa neuvotteluihin vauhtia.

Nyt sitten vaan leuka pystyyn ja kohti Pariisin pettymyksiä.