Kommentti: Liikkumisrajoitusten raakuus ja puutteet ovat selviä, mutta niistä lällätellessä epidemian epätoivoinen tila uhkaa unohtua

Mahdotonta valvoa kattavasti, vaikeaselkoista, ristiriitaista, ankaraa ja satoja miljoonia maksavaa. Muun muassa näillä sanoilla liikkumisrajoituksia arvosteltiin aiheellisesti eduskunnan kyselytunnilla torstaina. Arvostelijoina oli niin opposition kuin osittain myös rajoituksia esittävän hallituksen edustajia.

Lue lisää: Miten poliisi saa hoidettua hälytykset ja rikostutkinnat, jos huomio kuluu liikkumisrajoitusten valvontaan? Näin Maria Ohisalo vastasi eduskunnalle

Lisäksi sosiaalisesta mediasta löytyy runsaasti kritiikkiä sekä lällättelyä lakiesityksen porsaanrei’lle. Suosittua vaikuttaa olevan esimerkiksi se, että poliisille voi sanoa olevansa menossa vaikkapa Alkoon. Melko suomalainen selitys.

Vaarana kuitenkin on, että koronaväsymyksen myötä aika ja energia menee lällättelyyn ja syyttelyyn eikä itse tautitilanteen hoitoon.

Miten suomalaisten perusoikeuksia rajoitetaan?

Ensi viikolla yksi valtakunnan kärkiaiheista on aiheellisesti se, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta perehtyy hartaudella lakiesityksen puutteisiin, vaikutuksiin, oikeasuhtaisuuteen ja ennen kaikkea välttämättömyyteen.

Kyseessä on merkittävä tapaus siitä, miten suomalaisten perusoikeuksia rajoitetaan. Arvostelua pitääkin tulla ja yksityiskohdat on perattava kunnolla.

Kiireellä luodun lakiesityksen tarpeellinen ruodinta voi kuitenkin pahimmillaan johtaa siihen, että voimavarat käytetään yhteiskunnan jokaisella sektorilla näiden lakipykälien puimiseen eikä uusien ratkaisujen hakemiseen.

Vielä olisi aikaa välttää rajoitukset

Vielä olisi aikaa väistää tuhoisat liikkumisrajoitukset. Rokotukset, testauksen tehostaminen rajoilla, koronaviestintä kaikilla mahdollisilla kielillä, maskit, käsien pesut ja kontaktien vähennys auttavat ja kaikkea tätä tapahtuu. Toivottavasti tätä jaksetaan ja muistetaan yhä tehdä.

Tartuntatapaukset ovat ujossa laskussa. Jos lasku saadaan jatkumaan, tautitilanne voi ensi viikon lopussa näyttää riittävästi paremmalta. Toistaiseksi tämä tosin on yltiöoptimismia.

Parhaimmillaan keskustelu liikkumisrajoituksista herättää lisää ihmisiä noudattamaan rajoituksia, mikä näkyisi ajan kanssa tartuntamäärissä ja hoidon tarpeessa. Taas yltiöoptimismia?

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että liikkumisrajoitukset olisivat iljettäviä. Karmeaa olisi kuitenkin myös se, että tehohoidon paikat loppuisivat kesken.

Riski siihen, että sairaaloissa joudutaan valitsemaan hoitoa saavia ihmisiä, on asiantuntijoiden mukaan olemassa ja kasvamassa.

Tämä epidemiaepätoivo unohtuu helposti, jos keskitymme liikaa tämän lähes epätoivoisen lakiesityksen puutteisiin ilman, että samalla haetaan uusia ratkaisuja.

Enemmän on joka tapauksessa tehtävä. Tavalla tai toisella.