Kun hallituksen esitystä liikkumisrajoituksista aletaan käsitellä eduskunnassa, avainkysymys on, ovatko rajoitukset välttämättömiä ja oikeansuhtaisia. Tämä kysymys ei jätä hallitusta rauhaan myöskään koronakriisin jälkeen, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) esitteli torstaina Suomen kansalle liikkumisrajoituksia koskevan lakiesityksen, ja kritiikkiä on riittänyt.
On sanottu, ettei pitäisi säätää lakeja, joiden valvonta on mahdotonta. On ihmetelty nurinkurista lähestymistapaa, jossa säädetään kansalaisten vapauksia kouraiseva laki ja siihen iso liuta poikkeuksia sallituista asioista. Yleensä läntisissä demokratioissa lakien tarkoitus lienee päinvastainen: vapautta on maksimimäärä ja kiellot poikkeuksia.
Ei tarvitse olla juristi ymmärtääkseen, että tällainen laki on loputtomien spekulaatioiden kohde, täynnä reikiä.
Ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö kertoi, että lain on tarkoitus toimia "välillisesti": estää ihmisten liikkuminen yksityisiin tapaamisiin. Menetelmä tuntuu olevan: haulikolla pusikkoon, kyllä se johonkin osuu.
Laki ei ole läpihuutojuttu
Vaihtoehtoja on edelleen kolme. On mahdollista, ettei koko lakia tarvitse ottaa käyttöön. Jos ihmiset nyt säikähtävät ja jähmettyvät paikoilleen, tautikäppyrät kääntyvät laskuun kuin itsestään ennen kuin lakia saadaan edes voimaan.