Hyvin lähellä täydellistä peliä, sanoi Lauri Marjamäki. Jos ei täydellinen peli, niin Kölnissä laukesi täydellinen ansa.
MAINOS
Kaikki MM-kiekon ottelut
C Morella!Ruotsi – Suomi la 20.5. klo 20.15
MTV3-kanavalla klo 20.00
C More Sport 1:llä klo 19.30
Lohkovoittaja Yhdysvallat ajatteli peliotteista päätellen purjehtivansa välieriin ilman suurempaa hengästymistä. Nuori porukka otti vähän rennosti Kölnissä, kun Suomi tuli Kanada-tappion jälkimainingeissa Pariisista pelipaikkakunnalle. Jenkeillä oli mukavaa, Suomi matkusti ja epävarmuus vallitsi.
Tai ainakin siltä näytti. Se näköharha napsahti yhdysvaltalaisten näpeille viidessä minuutissa.
Yhdysvallat oli juuri täydellinen puolivälierävastustaja Leijonille, Suomi sai ylivallan kaikilla pelin osa-alueilla yksi kerrallaan.
Suomi otti täydellisesti pelin haltuunsa, pelasi täysin omilla ehdoillaan ja piti piiruntarkasti kiinni siitä, mitä oli sovittu. Suomen pelaajat reagoivat vastuullisesti, järkevästi ja kerta toisensa jälkeen oikein. Kun piti mennä päälle, mentiin, mutta jos oli vähänkin riskiä olla myöhässä, kaikki asemoituivat tukkimaan keskialuetta. USA:n paljon hehkutettu nopeus ja luova peli tukahdutettiin täysin, kun jokainen pelaaja noudatti yhteistä suunnitelmaa piiruntarkasti.
Marjamäki sanoi pelin jälkeen, että Leijonat onnistui kusettamaan USA:ta Kanada-pelillä. Vahingoniloinen jälkiviisas voi kuvitella jenkit naureskelemaan leukahaiveniinsa, kun palaverissa katsottiin Suomen ja Kanadan välistä peliä. Leijonilla ei ollut mitään aseita Kanadan vahvan hyökkäyspelaamisen kitkemiseen. Jenkit saattoivat ajatella, että heiltä löytyy jalkaa vielä enemmän, paikallinen kapteeni Kaarna totesi, että ”mennäänpäs mokoman suo(me)n yli niin, että heilahtaa”.
Ansa napsahti täydellisesti yhdysvaltalaisten näpeille.
Kuten Marjamäki sanoi, lakki otettiin kouraan ja puolustus laitettiin kuntoon. Leijonien suo upotti jenkkien luistimet niin, että nuoret jalat eivät enää vipeltäneet. Suomen kokeneiden ja voittaneiden pelaajien maltti oli arvokkain piirre koko pelissä. Ottelussa kävi juuri niin kuin usein käy, kun jenkkipoikien homma ei mennytkään kuten piti, alkoi turhautuminen ja sehän teki kaiken Suomelle sain helpommaksi. Se nautinto, mitä yksittäinen suomalainen saa siitä, kun näkee yhteistyön voiman nakertavan vastustajaa sisuskaluihin saakka, vain lisää porukan energiaa ja halua toimia yhdessä.
Leijonia on vaadittu läpi turnauksen pelaamaan nopeampaa. Nyt se nähtiin, miksi peliä pitää osata hidastaa. Nopeutta pitää löytyä, mutta senkin pitää olla järkevää. Pitää löytyä uskallusta laittaa kiekko alaspäin, kun ylöspäin ei ole fiksua mennä. Jos Suomi olisi lähtenyt pelaamaan vauhtilätkää ja hurjastelemaan, turpaan olisi tullut niin, että tukka lähtee. Suomi ei pärjää senkaltaisessa pelissä kenellekään, onhan se nyt nähty tuhanteen kertaan, että yhteistyölätkä on Suomen tie menestykseen. Lauri Marjamäen muutamaan kertaan toistama paradoksaalinen lause "joskus myös hitaampi voi olla nopeampaa" nähtiin konkreettisesti nyt.
Lisäksi Suomi tarvitsee aina maalivahdin, joka sammuttaa lopunkin onnistumisen liekin vastustajasta. Sellainen oli Harri Säteri eilen.
Nyt, kun fiilis on korkealla, on sanottava, että Leijonat onnistui kutakuinkin täydellisesti. Samanlaisen suorituksen uusiminen heti välierässä vaatii pienen ihmeen. Tämä porukka tuntuu kuitenkin pystyvän mihin tahansa.