Voisitko kuvitella Kaarle XVI Kustaan selfieen taideopiskelijoiden kanssa?
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö sai vappuviikolla palstatilaa mediassa poseeraamalla opiskelijoiden kanssa selfieissä. Niinistö oli tuulitakki päällään ulkoiluttamassa Lennu-koiraansa.
Opiskelijoiden julkaisemat selfiet herättivät sosiaalisessa mediassa runsaasti huomiota. Alla muutamia poimintoja lukijoiden asiaan liittyvien uutisten yhteyteen kirjoittamista kommenteista.
"Meillä on niin hyvä pressa. Sitä soisi, että hänellä olisi edelleen enemmän valtaa. Näinä aikoina sellaiseen olisi tarvetta."
"Hyvä Sale!"
"Ulkomailla sitä vaan ihmetellään, miten Suomessa presidentti voi yksinään käydä lenkillä ja ottaa parit selfiet."
"Kyllä! Yhteiskunnan pitää olla sellainen, että pressa voi käydä omin nokkineen lenkillä ja pysähtyä ihan tavallisten ihmisten seuraksi hetkeksi."
"Only in Finland!"
"Ihme, että Sauli päästettiin yksin ulos reippailemaan ilman mitään suojelupoliisia."
Olkoonkin niin, että presidentin turvamiehet mitä luultavammin seurasivat hänen ja Lennun lenkkiä pienen välimatkan päästä.
Mutta aina ei ole ollut näin.
Paljon on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä.
Urho Kekkonen oli Suomen presidentti, kun synnyin. En muista Kekkosesta lukemieni asioiden lisäksi juuri mitään muuta kuin hänen hautajaisensa Helsingin Hietaniemen hautausmaalla. Olin tuolloin viisivuotias ja olin sitä mieltä, että paikalla kulkuetta seuraamassa oli minun, isosiskoni ja vanhempieni lisäksi ainakin miljoona muuta ihmistä.
Huomattavasti yksityiskohtaisemmin ovat jääneet mieleen Mauno Koiviston kaudet presidenttinä (1982–1994). Luonnollisesti myös Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen valtakaudet (Ahtisaari 1994–2000, Halonen 2000–2012) ovat hyvin muistissa.
Ajat muuttuvat ja kehitys kehittyy. Presidentillä oli ennen Suomessa merkittävästi valtaa maan asioihin. Kun tasavallan presidentti kävi vierailulla vaikkapa maakunnissa, sitä saapui ihmettelemään koko kylän, lähikylien ja haja-asutusalueiden väki.
Nykyään presidentti on lähinnä edustuksellinen, seremoniallinen ja muodollinen valtionpäämies. Näin ollen lienee täysin luonnollista ja nykyajan trendien mukaista kehitystä, että presidentti poseeraa rennosti selfieissä opiskelijoiden kanssa.
Mutta samalla presidentti-sanasta on vähitellen murentunut pois tietty glooria, ylevyys ja mystisyys. Jo Tarja Halonen nähtiin presidenttikautensa aikana huomattavasti edeltäjiään enemmän tavallisen kansan parissa.
Myös Virossa presidentti on jalkautunut kansan pariin. Eilen torstaina maan presidentti Toomas Hendrik Ilves otti käyttöön dj-tittelin ja soitti levyjä nahkatakki päällään ja rusetti kaulassaan Kaiku-nimisessä helsinkiläisravintolassa.
Voisitko kuvitella tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen soittamassa vinyylilevyiltä Earth, Wind & Firea, Stevie Wonderia ja Led Zeppeliniä helsinkiläisravintolan diskopallon alla 1970-luvulla?
Voisitko kuvitella tasavallan presidentti Mauno Koiviston ulkoiluttamassa kissoja Sibelius-monumentin ympäristössä ja poseeraamassa japanilaisturistien kanssa yhteiskuvissa 1990-luvun alun lamavuosina?
Monarkiat ovat tässä asiassa vielä oma lukunsa – toistaiseksi.
En ihan heti näe prinssi Charlesia ruutupaita tai nahkatakki päällään lontoolaisessa indiediskossa soittamassa Macbookiltaan uusinta Major Lazerin singleä.
En ihan heti näe huomenna lauantaina tasan 70 vuotta täyttävää kuningas Kaarle XVI Kustaata pukeutuneena kolmiraitaverkkareihin ja poseeraavan yhteiskuvissa nousuhumalaisten Upsalan ekonomien kanssa.
Presidentistä on sekä Suomessa että Virossa tullut niin sanotusti kansan mies. Ajat todella ovat muuttuneet.
