EM-kisojen pakkovoitto Walesista todisti, että raikastunut Englanti on oikeasti vaarallinen.
Kaksi peliä, kaksi työtapaturmaa. Venäjää vastaan Englanti menetti voiton, kun Danny Rose hävisi pääpallon pahalla hetkellä. Walesia vastaan maalivahti Joe Hart imuroi horisontista lähteneen vapaapotkun. Ilman oppirahojen maksamista ei ole kukaan kuitenkaan voittanut mitään merkittävää. Englannin voitto Walesista nosti tuskanhien otsalle, mutta palautti kolmen leijonan miehet vakuuttavaan kurssiin.
Walesin kampeaminen ei ollut vain herruuden valtaaminen taistelussa Britannian kunniasta. Se oli myös jalkapallon voitto. Kesän EM-kisoissa on nähty ilahduttavan vähän kuoreensa vetäytyviä joukkueita, ja Walesin pakittelu hakeekin vertaistaan. Oli mahtavaa, että koko jalkapallomaailma sai nähdä, ettei sellainen tällä tasolla vetele.
Ensimmäisellä jaksolla Englanti sai Walesin köysiin. Wales hoiperteli avuttomana kuin tyrmäysiskua odottaen. Sitä ei kuulunut. Sen sijaan Wales nousi kuolleista Gareth Balen kanuunalla, ja isku vyön alle sai Englannin hetkeksi kanveesiin. Toisella jaksolla kuvio toistui, ja Wales häröili vieläkin tiedottomammin, nyt jo miltei pelkurimaisesti valuttaen koko joukkueen puolustamaan. Mutta tällä kertaa tyrmäysiskun paikka kelpasi Englannille: Daniel Sturridge sai pallon minimaaliseen tilaan walesilaisröykkiön keskelle ja pääsi jollain ihmeen konstilla tinttaamaan armonlaukauksen.
Säälimätön saalistajan vaisto nousi vihdoin pintaan. Kotipuolessa Valioliigassa (alemmista sarjoista puhumattakaan) sitä ei totisesti puutu, mutta arvokisoissa se on pysynyt Englannilta piilossa liian usein.
Eläkeikäinen Roy Hodgson juhli voittomaalin tultua kuin pikkupoika. Se kuvastaa aina vaan eläväisemmin Englannin tuoreutta. Tärkeimmistä pelaajista vain Wayne Rooney, 30, ja Jamie Vardy, 29, ovat hieman iäkkäämpiä; heistäkin Vardy on silti huipputasolla vasta tekemässä tuloaan.
Kannattaa panna korvan taakse, että tämä ryhmä on parhaimmillaan vasta MM-kisoissa 2018. Silloin Englanti kuuluu maailmanmestariehdokkaisiin. Framille nousuaan tekevät nuoret kaverit, kuten Dele Alli, Harry Kane, Ross Barkley ja Raheem Sterling kuuluvat sukupolveen, jolle teknisten taitojen kehittäminen on ollut keskeistä pikkujunnuista asti. Kaikki kunnia David Beckhamin, Steven Gerrardin ja kumppanien ikäluokille, mutta heidän DNA:ssaan oli vielä kansainväliselle huipputasolle liian paljon peribrittiläisen taistelupallon geeniperimää.
Yksi meneillään olevien kisojen ominaispiirteistä on ollut suosikkijoukkueiden joutuminen lujille altavastaajia vastaan. Espanja hoiteli Tshekin viime hetken voittomaalilla. Ranska on päässyt loppuminuuttien pinteestä kahdestikin, paljolti kiitos Dimitri Payet'n loisto-otteiden. Tiukkojen otteluiden tappaminen vaikka väkisin erottaa loistavat joukkueet hyvistä. Loistavien joukkoon on nyt liittynyt myös Englanti.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.