EM-kisojen pakkovoitto Walesista todisti, että raikastunut Englanti on oikeasti vaarallinen.
Kaksi peliä, kaksi työtapaturmaa. Venäjää vastaan Englanti menetti voiton, kun Danny Rose hävisi pääpallon pahalla hetkellä. Walesia vastaan maalivahti Joe Hart imuroi horisontista lähteneen vapaapotkun. Ilman oppirahojen maksamista ei ole kukaan kuitenkaan voittanut mitään merkittävää. Englannin voitto Walesista nosti tuskanhien otsalle, mutta palautti kolmen leijonan miehet vakuuttavaan kurssiin.
Walesin kampeaminen ei ollut vain herruuden valtaaminen taistelussa Britannian kunniasta. Se oli myös jalkapallon voitto. Kesän EM-kisoissa on nähty ilahduttavan vähän kuoreensa vetäytyviä joukkueita, ja Walesin pakittelu hakeekin vertaistaan. Oli mahtavaa, että koko jalkapallomaailma sai nähdä, ettei sellainen tällä tasolla vetele.
Ensimmäisellä jaksolla Englanti sai Walesin köysiin. Wales hoiperteli avuttomana kuin tyrmäysiskua odottaen. Sitä ei kuulunut. Sen sijaan Wales nousi kuolleista Gareth Balen kanuunalla, ja isku vyön alle sai Englannin hetkeksi kanveesiin. Toisella jaksolla kuvio toistui, ja Wales häröili vieläkin tiedottomammin, nyt jo miltei pelkurimaisesti valuttaen koko joukkueen puolustamaan. Mutta tällä kertaa tyrmäysiskun paikka kelpasi Englannille: Daniel Sturridge sai pallon minimaaliseen tilaan walesilaisröykkiön keskelle ja pääsi jollain ihmeen konstilla tinttaamaan armonlaukauksen.
Säälimätön saalistajan vaisto nousi vihdoin pintaan. Kotipuolessa Valioliigassa (alemmista sarjoista puhumattakaan) sitä ei totisesti puutu, mutta arvokisoissa se on pysynyt Englannilta piilossa liian usein.
