Englannin jalkapallomaajoukkueen uudet kasvot eivät ole vain tämän MM-turnauksen ilmiö. Englannista on muutaman vuoden saatossa tullut taitava nippu, joka pystyy tekemään mahdottomasta mahdollisen.
Videolla MM-kisojen kohokohtia
LUE MYÖS: Englannin sankarivahti loukkaantui oudosti
Jalkapalloa vähemmän seuranneille "uusi Englanti" on tullut yllätyksenä. Matka kohti taito-orientoituneempaa pelaamista on kuitenkin ollut käynnissä jo vuosia. Vaikka EM-kisat kaksi vuotta sitten päättyivät noloon Islanti-tappioon, arvokisaesityksestä löytyi paljon hyvää.
Koitui englantilaisen jalkapalloilun onneksi, että Sam Allardyce törttöili itsensä managerin paikalta ennen aikojaan. Nuorta Gareth Southgatea epäiltiin. Jalkapalloliitto FA päätyi silti valitsemaan ex-pelaajan maajoukkueen ruoriin.
Southgatesta Englanti sai oivallisen katalyytin muutosprosessiinsa. Vihdoin löytyi manageri, jolla oli rohkeutta tehdä suuria muutoksia: eilispäivän topparit Chris Smalling ja Gary Cahill sekä seulamaalivahti Joe Hart sysättiin viimeinkin syrjään uudistettavan taktiikan nimissä.
Kolmen keskuspuolustajan järjestelmää on kokeiltu jalkapalloilussa aika ajoin. Siihen pätee sama kuin mihin tahansa muuhunkin taktiikkaan: joukkueella on oltava tarkoitukseen sopivat pelaajatyypit. Muun muassa Huuhkajista on tuskallisen tuttua, miten käy, kun mennään taktiikka edellä pelaajien soveltuvuus unohtaen.
Raikastetun englantilaispuolustuksen ydinhahmo on John Stones. Hänen valintansa edustaa Southgaten älykkyyttä ja rohkeutta parhaimmillaan. Kun lahjakkaan, tasoaan vielä hakevan pelaajan sijoittaa vastuulliseen ja keskeiseen tehtävään, voi tämän itseluottamus ja pelitaso nousta eksponentiaalisesti. Näin on käynyt Stonesin tapauksessa.
LUE MYÖS: Neymar: "Surullisin hetki urallani"
Jotain vuosia sitten Englannilla oli ainekset rakentaa maailman paras keskikenttä. David Beckhamin, Steven Gerrardin ja Frank Lampardin välinen kemia ei kuitenkaan koskaan toiminut. Kisoissa 2018 Englanti on esittänyt parhaimmillaan vivahteikasta ja varmaa lyhytsyöttöpeliä, jollaista maalta ei ole nähty todennäköisesti koskaan aikaisemmin. Siitä kuuluu kiitos paitsi valmentajalle myös nuoren sukupolven pelaajille, jotka ovat koulupojista asti kasvaneet taitojalkapalloon – eivät niinkään perinteiseen brittiläiseen taistelufutikseen.
Englannin hyvin tuntevillekin yllätysnimiä ovat maalivahti Jordan Pickford, puolustaja Harry Maguire ja laitamies Kieran Trippier. He ovat tulleet mukaan häikäisevän myöhäisessä vaiheessa: vielä viime lokakuussa kaikilla paistoi nolla A-maaotteluiden sarakkeessa.
Pickford on tehnyt tärkeimmän eli välttynyt möhläyksiltä. Maguire on kasvanut merkittäväksi pelaajaksi kentän molemmissa päissä. Trippier taas on elohopeamainen liikkuja, joka omaa lisäksi vaarallisuutta erikoistilanteissa.
It's coming home, football's coming home. Tämän hokeman takana on bändi Baddiel & Skinner, joka teki kyseisen Three Lions -biisin Englannin EM-kotikisoihin 1996. Kun muistetaan, että Englannilta kisat tyssäsivät nimenomaan Gareth Southgaten rankkarimokaan välierissä, vaikutelma urheilullisesta täyskäännöksestä vaan selkeytyy. Ja onhan kipale vastustamaton ja raikas – sellaista on myös Englannin jalkapallomaajoukkueen pelaaminen parhaimmillaan MM-kisoissa 2018.