Syksyn koronasekoilu kertoo rajua kieltä Suomen aluehallinnon toimivuudesta. Tai pikemminkin toimimattomuudesta. Korona-Suomeen olisi tarvittu maakuntia, kirjoittaa toimittaja Tuomo Hyttinen.
Kevään koronasulun jälkeen Suomessa suunniteltiin, että loppuvuodesta koronapandemiaa torjutaan alueittain. Toisin sanoen koko maata ei tarvitsisi laittaa säppiin, vaan sulkutoimia käytettäisiin siellä, missä tartuntoja esiintyy.
Periaate kuulosti hyvältä, mutta kesän ja syksyn mittaan on tullut selväksi, ettei suunnitelma toimi.

Ensimmäinen särö suunnitelmaan tuli elokuussa. Tuolloin julkisuudessa nousi kohu niin sanotusta nollamokasta, jossa koko Suomen aluehallintovirastot (avi) tekivät kokoontumisrajoitukset 50 hengelle, vaikka tarkoitus oli pitää ne 500 hengelle.
Lue myös: Eeva Lehtimäen kommentti: Hetki lyö -puhe on herättelyä ellei jopa pelottelua – vieläkö Uudenmaan joulun voi pelastaa?
Nollamoka jäljitettiin sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ohjauskirjeeseen. Kaikki kuusi aluehallintovirastoa noudattivat ohjauskirjettä, vaikka sen oikeudellinen painoarvo on yhtä mitätön kuin tällä kommentilla.
4:18
