Kommentti: Kirjamessut eivät ole merkittävä kulttuuritapahtuma, vaan tylsää väkisinshoppailua

3:43
Helsingin kirjamessut palaavat ensi viikonloppuna – ohjelmajohtaja Ronja Salmi: "Tämä on nyt se hetki, jota on odotettu"

Helsingin kirjamessut esiintyvät merkittävänä kulttuuritapahtumana, vaikka ne ovat ainakin messuvieraan näkökulmasta vain tavalliset messut ja kustantajien markkinointityötä, kirjoittaa toimittaja ja uutispäällikkö Juulia Jaulimo kommentissaan.

Rakastan kirjallisuutta ja taidekeskustelua, jopa niin paljon, että heikkoja uranäkymiä uhmaten opiskelin kirjallisuustiedettä pääaineenani. Kaltaiselleni ihmiselle Helsingin kirjamessut voisivat olla vuoden kohokohta.

Vaan minuapa ei huvita käydä koko messuilla.

Jokaisella vierailullani kirjamessut on vaikuttanut tapahtumalta, jossa haahuillaan Messukeskuksen käytävillä, jotka onnistuvat tuntumaan samanaikaisesti kolkoilta ja ahtailta, väkisinshoppailemassa vuoden kirjatapaukset. Näin siis messuvieraan näkökulmasta: kirjallisuusmaailman sisäisille tekijöille messut ovat toki tärkeät ja kuulemma jopa hauskat.

Kirjamessujen yhteydessä järjestetään tänä vuonna "viinin ja ruoan ystävien" Viinikylä -tapahtuma ja aiempina vuosina Messukeskuksessa on nautittu kirjamessujen aikaan myös Ruoka ja viini -messuista. Kokemusteni mukaan moni messuvieras käykin hakemassa osteluun vielä pontta viinikylän puolelta.

Kirjamessut toki yrittävät olla messuvieraille muutakin kuin shoppailua, joka saa lisähypeä kyljessään järjestettävästä viinitapahtumasta, mutta messut kohtaavat yrityksessään kaksi vaikeutta.

Ensinnäkin, kirjallisuuskeskustelu on hankala laji ja lähtökohta messuille. Mitä kaunokirjallisuuteen tulee, jo 1900-luvun puolivälin tienoilla kirjallisuuskeskustelu on kääntynyt tekijäkeskeisyydestä tekstiin itseensä, tekstistä luettavissa oleviin tulkintoihin.

Nykyään tekijöille ja kontekstille, joissa teokset on kirjoitettu, annetaan jälleen suurempi merkitys – intersektionaalisuuden myötä sillä on jälleen väliä, kuka kirjoittaa ja kuka sanoo ja mitä – verrattuna esimerkiksi 1960-lukuun, kun Roland Barthes kirjoitti kuuluisan esseensä tekijän kuolemasta. 

Siitä huolimatta taiteen perusluonne on kommunikatiivinen ja lukija tuo teokseen aina omat merkityksensä.

Siksi kirjailijoiden lausumat omista töistään eivät ainakaan poukkoilevien haastattelujen muodossa tunnu minusta lähtökohtaisesti kovin kiinnostavilta, eivätkä monet kirjailijatkaan ole kiinnostuneita selittämään töitään.

Tämä ei tarkoita, etteikö onnistunutta kirjallisuuskeskustelua lainkaan olisi. Niistä käyvät esimerkkeinä Helsinki Lit -tapahtuman keskustelut, eikä kirjamessujenkaan tarkoitus onneksi ole se, että taiteilijat avaisivat persoonaansa ja taidettaan "faneille". 

Sen sijaan, kuten kirjamessujen sivuilla luonnehditaan, kirjamessuilla kirjailijat ja taiteilijat, yhdessä poliitikkojen ja asiantuntijoiden kanssa, "keskustelevat aikamme ilmiöistä".

Pyrkimys on jalo, sivistynyttä yhteiskunnallista keskustelua ja kulttuurikeskustelua kun ei käydä nyky-Suomessa liikaa, ja kyllä tavoite kirjamessuilla toteutuukin. Mutta tästä päästään messujen toiseen ja keskeisimpään ongelmaan: kiinnostavat keskustelunavaukset jäävät messujen runsauden ja sekavuuden jalkoihin.

Ollakseen "merkittävä kulttuurifoorumi", messujen anti ainakin valtakunnalliselle kulttuurikeskustelulle on ollut ohuehko. 

Vai muistaako kukaan yhtään suurta puheenaihetta, joka olisi saanut alkunsa kirjamessuilta? Minä muistan sen, kun rouva Jenni Haukio esiintyi messuilla ja itse tasavallan presidentti Sauli Niinistö seurasi keskustelua portailta istuen, kun hänelle ei riittänyt penkkiä. Pikantti yksityiskohta kyllä, mutta tätä uutisointia tuskin voidaan pitää yhteiskunnallisesti saati kulttuurin kannalta järin merkittävänä.

Ja sen, kun Kiuas-kustantamo jätettiin pois messuilla. Jo merkittävämpää, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä messuilla järjestettyjen keskustelujen kanssa.

Siitä, että vain nämä ovat jääneet mieleeni, voi toki syyttää joko karkeaa muistiani tai mediaa, kun tällainen ylittää uutiskynnyksen ennemmin kuin sofistikoitunut kulttuuridebatti. Kuitenkin: kirjamessuilta tehdään vuosittain monia kattavia juttuja useisiin tiedotusvälineisiin. Onko vain median vika, että lopputulos on usein kädenlämpöinen täällä oltiin -puffi?

Kritiikki voi toki olla tarpeettoman ankaraa. On hienoa, että suomalaiset lukevat, ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta ja ostavat kirjoja, eihän niitä muuten kustannettaisi.

Tänä vuonna messuilla järjestettävissä lukupiirikeskusteluissa on ajatusta. Myös siinä, miten tapahtuma kokoaa tai ainakin pyrkii kokoamaan ihmiset yhteen kirjallisuuden äärelle, on tiettyä sympaattisuutta, jonka vuoksi kukaan ei ehkä kehtaakaan myöntää, että messuilla on tylsää.

Lisäksi kirjamessut ovat vieraan näkökulmasta pohjimmiltaan vain messut, joilla kustantajat pyrkivät myymään kirjoja, eikä niiltä voi siten vaatia liikoja.

Kuitenkin kirjamessujen julistautuessa sivuillaan syksyn suurimmaksi kulttuuritapahtumaksi tapahtuma altistaa itsensä myös odotuksille ja kritiikille, joita ei muihin messuihin kohdistuisi.

Kun Helsingin kirjamessut tänään alkavat, nähdään, aikovatko ne tänä vuonna todella lunastaa paikkansa syksyn suurimpana kulttuuritapahtumana.

Kirjoittaja on MTV Uutisten toimittaja ja uutispäällikkö, joka kirjoittaa kirjallisuustieteen väitöskirjaa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja