Suomen Palloliitto yllätti käytännössä kaikki. Miesten A-maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin maanantaina tanskalainen Jacob Friis, 48, jonka elämästä ja teoista tiesi maan vihkiytyneimmistäkin jalkapalloihmisistä vain aniharva. Nyt ilmassa väreilee jo varovaista optimismia, kirjoittaa MTV Urheilun Anssi Shemeikka.
Varovaisuuteen on monta syytä. Hans Backen ja Stuart Baxterin kaltaiset virheet muistetaan, eikä Friisin ansioluettelon nopea vilkaisu anna aihetta varauksettomaan ilonpitoon. Vaikka valmentajaprosessin vaiheista ei tietoa juuri vuotanut, on siitä ollut pääteltävissä, ettei Friis suinkaan ollut Palloliiton ensimmäinen vaihtoehto.
Jani Honkavaaran ja Toni Koskelan siirryttyä Ruotsiin pöytä olisi ollut katettu Mika Lehkosuolle, mutta tämä päätti pitää periaatteistaan kiinni. Lehkosuo halusi viedä Pikkuhuuhkajien EM-projektin maaliin, eikä molempia palvellutta sopuratkaisua ollut löydettävissä.
A-maajoukkueen ja Pikkuhuuhkajien kaksoispesti olisi henkinyt epäuskottavuutta, jollaiseen Palloliitolla ei syksyn Kansojen liigan mahalaskun jälkeen ollut varaa.
Ulkomaalaisten vaihtoehtojen päättely on ollut markkinan hahmottoman runsauden vuoksi lähes mahdotonta. Palloliiton maltilliseen palkanmaksukykyyn suhteutettuna Friis vaikuttaa kuitenkin olevan urakehityksenkin osalta jotakuinkin sellaista, johon Suomella parhaassa tapauksessa oli varaa.
Optimismiin on syynsä. Suomalaisen jalkapalloperheen ja -ajattelun ulkopuolelta saapuva tanskalainen on työskennellyt viimeisen vuoden korkean tason toimintakulttuurissa, Saksan Bundesliiga-seura Augsburgin apuvalmentajan tehtävässä.
Olennaisimmalta vaikuttaa kuitenkin se, että Friisillä on uransa perusteella edellytyksiä ulosmitata Huuhkajien kansainvälisesti vertailtuna vaatimattoman pelaajamateriaalin rajallinen potentiaali.
Friis johdatti vuosina 2022 ja 2023 Tanskan pääsarjaan tuolloin vasta hiljattain nousseen Viborgin eurokentille, josta se putosi ensimmäisenä vuonna West Hamin käsittelyssä.
Jälkimmäisellä, ainoalla kokonaisella kaudellaan seurassa, joukkue venyi Friisin kanssa Tanskan liigassa kolmanneksi. Näin, vaikka seuran pelaajamateriaalin markkina-arvo lukeutui sarjan pienimpiin. Tämän jälkeen kutsu kävi Saksan kirkkaampiin valoihin.
Pelityylejä vertailtaessa Huuhkajat saattaa kokea suuren muutoksen. Kun Huuhkajat pyrki syksyllä uudistumaan peliä keskustan kautta edistäväksi, linja kerrallaan murtautuvaksi joukkueeksi, nyt luvassa lienee aimo annos inhorealismia. Näyttävyys on jäämässä toiselle sijalle, edellisellä valmennusryhmällä tyystin piippuun jäänyt tulos ensimmäiselle..
Jos Friisin Huuhkajat on kuten hänen aiemmat joukkueensa, luvassa on enemmän laitojen kautta rakentava, korkeita keskityksiä suosiva Suomi, joka on valmis irtoamaan vastahyökkäyksiin oman alueen riistojen jälkeen. Ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan uusi valmentaja halusi jo alleviivata haluaan kehittää Suomen erikoistilannepelaamista.
Viime vuosia nihilistisempi, matalassa blokissa muutamien selkeiden pelillisten periaatteiden varassa puolustava ja vastahyökkäävä Suomi olisi kaikuja siitä todellisuudentajusta, jolla esimerkiksi Kanerva maajoukkuetta menestykseen alkujaan johdatti.
Tylsää, mutta mahdollisesti hyvinkin voittavaa. Jälkimmäinen kiinnostaa yleisöäkin lopulta aina eniten – etenkin viime syksyn jälkeen.
Tämän kaiken voisi ajatella olevan musiikkia esimerkiksi maan parhaan keskushyökkääjän Joel Pohjanpalon korville. Serie A:ssa kuusi maalia tällä kaudella tehnyt hyökkääjä jäi Kanervan viimeisessä vaiheessa hämmentävän niukalle vastuulle, mutta nyt Pohjanpalonkin profiilille on saattanut saapua sopiva valmentaja. Varovaiselle optimismille on perusteita.