Se on sanottu nyt osapuilleen jokaisen jalkapalloa seuraavan suusta: FC Barcelona on läpikotaisen uudistumisen tarpeessa. Ongelma vain on se, että katalonialaisseuran kohdalla kyseessä on poikkeuksellisen haastava urakka, kirjoittaa MTV Urheilun Anssi Shemeikka.
Jokainen suurseura kulkee jossain vaiheessa kuivien autiomaiden halki. Menestyksen ajat ja syväsukellukset vaeltavat sykleissä.
Tyypillisesti jättiseuran uudistuminen tapahtuu valmennuksen, tietyn pelaajarungon tai seurajohdon vaihtumisen myötä.
Raa'asti kärjistäen: Jos uusi valmentaja saa käyttöönsä kutakuinkin tämän pelifilosofiaan sopivan materiaalin, menestyminen huolitelluimmilla nurmilla Mestarien liigassa voi olla mahdollista laihojen vuosien jälkeen nopeastikin. Tästä esimerkkinä toimikoon Bayern München.
LUE MYÖS: PSG:lle taas jättimäinen takaisku! Kolme tähtipelaajaa sivussa keskiviikon Mestarien liiga -kamppailusta
Mutta Barcelonan tilanne on toinen. Vaikka suljettaisiin kokonaan pois seuraa jäytävä taloudellinen ja sisäinen kriisi, pelillinen seinä vaikuttaa juuri nyt ylittämättömältä. Miksi? Syy löytyy vanhentuneesta ja kiinni kasvaneesta filosofiasta.
Yhdelläkään toisella seuralla ei ole lähimainkaan samaan syvyyteen juurrutettua sukupolvet ylittävää pelillistä ajattelutapaa – aiemmin tukena – nyt taakkana.
Yhtäkään toista Euroopan jättiläistä ei velvoita perinteet, tietty estetiikka, tietyt syöttörytmit ja -kolmiot, tietty tapa nähdä jalkapallo samalla tavalla kuin Barcelonaa.
Johan Cruijffin 1970-luvulla liikkeelle lähettämä puolinopea sisäsyrjän syöttö liukuu yhä tiukasti märkää Camp Noun nurmea pitkin ja leikkaa koko Blaugranan koneiston La Masian junioreita myöden.
Sitä syöttöä ovat vuosien varrella jatkaneet niin Andres Iniesta kuin tuoreimpana nuori Frenkie de Jong. Nyt vastustajat ovat kuitenkin riistäneet pallon ja iskeneet vastahyökkäyksestä hidasjalkaisen keskikentän selustaan armotta.
Siinä missä Jürgen Kloppin Liverpool ja Hans-Dieter Flickin Bayern München edustavat vastaprässeineen modernin jalkapallon ehdotonta kärkeä, on irvileukojen naljailu hidasta "käsipallofutista" pelaavasta Barcelonasta kiusallisen lähellä totuutta.
Lionel Messi ikääntyy ja poistuu seurasta. Hänen jalkoihinsa tulevaisuutta on epätoivoista enää laskea. Nuoret ovat potentiaalisia, mutta lopulta vielä nuoria.
Matalikossa uivalle suurseuralle riittää tavallisesti onnistunut valmentajan rekrytointi ja tämän täsmähankinnat. Barcelonalle ei.
Sen on (kaiken muun mädäntyneen) lisäksi hajotettava vuosikymmenten filosofia. Mutta miten se onnistuisi Cruijffin filosofiaan itsekin nojaavalta Ronald Koemanilta?
Kataloniassa on edessä tuskainen työmaa. Jostain on kuitenkin aloitettava, ja se "jostain" on joulunpyhinä järjestettävät puheenjohtajavaalit.