En ole epidemiologi mutta kohtuullisen kokenut ulkomaantoimittaja kylläkin. Sellaisena näen yhden merkillisen ja toistuvan ilmiön Suomen koronan hoidossa. Verrokkimaidemme nouseviin koronanhoitotrendeihin suhtaudutaan Suomessa hämäläisen epäilevästi: Ei se kuitenkaan toimi meillä. Vasta kun puoli Eurooppaa ottaa jonkin toimen virallisesti käyttöön, Suomessa aletaan vastahakoisesti esiselvittää, kirjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan erikoistoimittaja Mirja Kivimäki kommentissaan.
Jo monta kertaa on toistunut ilmiö, jossa Suomi tietoisesti ohittaa ilmiselvästi nousevan kansainvälisen trendin. Monet muut maat ensin kiinnostuvat jostain koronavastatoimesta, sitten alkavat selvittää, sitten hyväksyvät poliittisesti ja ottavat laajasti käyttöön.
Suomessa todetaan heti alkuun, että ei tämä kuitenkaan toimi meillä. Vasta kun kaikki muut ovat jo kelkassa, asiaa voidaan alkaa pohtia meilläkin. Perusoikeudet ja selvitykset ovat toki tärkeitä, mutta virkamiesmäisen tarkkojen tulkintojen kääntöpuolena jokaiseen toimenpiteeseen löytyy meillä enemmän hävittävää kuin voitettavaa.
Ja mikäli mietit, missä ovat esimerkit, niin kas tässä.
Esimerkki 1: Maskit
Vuosi sitten keväällä käytiin kiivas kansainvälinen keskustelu maskeista. Nousi esiin, että Aasiassa maskien käyttö on arkipäivää, ja muun muassa Japani ja Singapore saivat tartuntalukunsa pysymään aisoissa.
