Joulukuun viimeisinä päivinä vuonna 2011 argentiinalaisesta Racingista Atletico Madridin päävalmentajaksi saapunut Diego Simeone on määrittänyt yhden seuran identiteettiä enemmän kuin yksikään valmentaja missään muualla. Urheilullinen menestys on ollut kauniin tarinan pitimiksi riittävää, mutta nyt Cholon aika Madridissa on ohi, kirjoittaa MTV Urheilun Anssi Shemeikka.
Kolmas kerta oli liikaa. Tai ei kolmas kerta pelkästään, ensisijaisesti tapa. Mestarien liigan pudotuspeleissä Chelsean kaltaiselle Valioliiga-jätille häviäminen on tuloksena hyväksyttävissä kenelle tahansa, mutta espanjalaisjoukkueen ilme oli kaukana siitä, mitä Atletico Madrid ja Diego Simeone ovat eurooppalaiselle jalkapallolle edustaneet.
Simeonen kannalta kriittistä on myös toistuvuus. Edellisenä vuonna se lahosi neljännesvälierien toisessa osaottelussa Juventusta vastaan johdettuaan avausosan jälkeen otteluparia 2-0. Viime vuonna lähtö tuli puolivälierissä RB Leipzigia vastaan löperön esityksen päätteeksi maalein 1-2.
Chelseaa vastaan nähtiin jälleen täysin hengetön ja sieluton Atletico. Joukkueen esityksestä uupui hälyttävällä tavalla kaikki, mistä se on tullut kuluneen vuosikymmenen aikana tunnetuksi.
Ilmatiiviillä joukkuepuolustamisella maineensa rakentanut Atletico yllätettiin vastahyökkäyksillä, ja sen aina esimerkillinen kenttätasapaino havaittiin lontoolaisia vastaan ennennäkemättömän huteraksi.
Simeonen äärikuluttava, pallosta suuremmin piittamaton pelityyli, on vuosien myötä tehnyt tehtävänsä joukkueen rungolle. Argentiinalaisen alkuperäisestä verikoiravaljakosta ovat jäljellä vuonna 2011 saapunut Koke, vuonna 2013 toppariksi saapunut Jose Maria Gimenez, vuosina 2014-2016 saapuneet , , , ja.
