Kommentti: Boris Johnson ja Matteo Salvini tekevät Suomen EU-puheenjohtajuudesta painajaisen

Samaan aikaan brexit luisuu pääministeri Boris Johnsonin johdolla kaaokseksi, jolla voi olla kohtalokkaita seurauksia. Erityisesti suomalaisille veronmaksajille.

"Mitä pidemmälle syksy ehtii, sitä karummalta todellisuus näyttää"

Suomi käynnisti EU-puheenjohtajuutensa heinäkuun alussa pontevasti. Avauspuheenvuorot pursuilivat maailmoja syleileviä lupauksia kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksen torjumisesta. Muiden muassa niistä.

Mitä pidemmälle syksy ehtii, sen karummalta eurooppalainen todellisuus kuitenkin näyttää. EU:n rivit ovat pahasti sekaisin eikä Suomen hallitus saa niitä järjestykseen, vaikka Helsingissä kuinka uhistaan ja puhistaan.

Unionin kiistaton kauhukakara on taas kerran Italia. Monesta eri syystä.

Vaikka EU-vastaista laitaoikeistoa edustavan, sisäministeri Matteo Salvinin vallankaappausyritys mitä ilmeisimmin kilpistyy Rooman parlamentissa, meno Italiassa tuskin muuttuu seesteisemmäksi.

Kaappauksen torjuu – näin ounastellaan – epäpyhä sosiaalidemokraattien (PD = Partito Democratico) ja hallituksessa istuvan vasemmistopopulistisen Viiden tähden -liikkeen allianssi.

Demarit ovat olleet jo vuosia Viiden tähden EU-vastaisten populistien ykkösvihollisia. Vaikka Italian politiikassa mahdoton muuttuu nopeasti mahdolliseksi, vahvasta ja johdonmukaisesta hallituksesta on tälläkin kertaa turha haaveilla.

Häviäjä Salvini hyökkää kaikilla rintamilla

Viiden tähden -liike taistelee laskevia kannatuslukuja vastaan eikä se siksi voi tehdä merkittäviä kompromisseja PD:n kanssa. Ei varsinkaan, kun kirvelevän tappion kärsinyt Salvini ja hänen Lega-puoleensa hyökkäävät taatusti entistä hallituskumppania vastaan kaikilla rintamilla. Italialaisten äänestäjien suureksi riemuksi.

Kyllä. PD:n ja vasemmistopopulistien ”hätätilakoalitio” voi joissain EU-asioissa olla helpompi hoideltava kuin vaalivoiton siivittämä Salvinin hallitus, jota jo ehdittiin pelätä. Mutta vain joissain.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) ja hänen hallituksensa on syytä varautua siihen, että Italia temputtaa niin pakolaisasioiden, oman budjettinsa kuin myös tulevan EU-budjetin kanssa.

Uuden eurokriisin uhka ei ehkä PD:n ja Viiden tähden muodostaman koalition kanssa ole niin suuri kuin, jos Rooman hallitusta johtaisi Salvini. Se on hyvä uutinen. Paino on kuitenkin sanalla ehkä.

Nimenomaan napolilaisen Luigi di Maion johtama Viisi tähteä on räätälöinyt kansalaispalkan kaltaisia kalliiksi tulevia uudistuksia, joista puolue tuskin on valmis luopumaan demarien kanssa muodostettavassa hallituksessa. Muiden muassa siinä riittää haastetta valtiovarainministerikokouksia johtavalle Mika Lintilälle (kesk.).

EU on pitkän aikaa pelkkä brexit-palokunta

Brexitistä, on se sitten kova tai pehmeä, on tulossa vielä Italia-sotkujakin hankalampi haaste koko EU:lle ja erityisesti Suomelle.

Tuoreimpien asiantuntija-arvioiden mukaan kovan brexitin aiheuttama välitön kaaos on paljon rajumpi kuin mitä tähän asti julkisuudessa on uskallettu ounastella.

Se ravistelee sekä Britanniaa että Euroopan unionia. Sitä ei kiistä enää kukaan. Ei kummallakaan puolella kanaalia.

Jos, kuten nyt näyttää, päin seinää mennään jo lokakuun lopussa, EU on ensin Suomen ja sitten muiden johdolla pitkään ennen muuta laajalle leviäviä tulipaloja torjuva brexit-palokunta.

Silloin viimeistään Rinteen hallituksen ja sen runsaslukuisen avustajakaartin pitää unohtaa kaikki hurskaat lupaukset merkittävistä edistysaskeleista kestävän kehityksen turvaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjumisessa.

EU notkahtaa epätasapainoon talouspolitiikassa

Pitkän aikavälin seurauksista merkittävin on EU:n sisäisen tasapainon horjuminen, kun britit lähtevät. Se on merkittävä rasite Suomen hallitukselle koko meneillään olevan vaalikauden ja suomalaisille veronmaksajille vielä pitkälle yli sen.

Helsingissä liian moni ei joko tiedä, muista tai unohtaa aktiivisesti, että britit ovat saksalaisten ohella olleet Suomelle merkittäviä liittolaisia, kun EU:ssa on pidetty kiinni menokurista ja kun unionin kilpailukykyä on pyritty parantamaan.

Saksassa tästä kannetaan jo huolta poliittisen pelikentän melkeinpä kaikilla laidoilla.

Kannetaan, koska Saksassa poliittisen pelin häviää vääjäämättä edelleen se, joka suosii velkaantumista ja on valmis lisäämään yhteisvastuuta eli pelastamaan ylivelkaantuneita euromaita saksalaisten veronmaksajien rahoilla.

Kun Britannia lähtee, tiukan talouskurin kannattajilla ei enää ole riittävää enemmistöä, jolla Ranskan johtaman Etelä-Euroopan vaatimukset menolisäyksistä torjutaan.

Tähän törmätään jo hyvinkin pian, kun EU:n rahoitusraameista vuosille 2021-2017 pitää sopia. Berliinissä erityisesti maltillinen oikeisto eli kristillisdemokraatit pelkäävät, että oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle (AfD) saa lisää vettä myllyynsä, jos tiukasta taloudenpidosta luovutaan.

Ihmettelen, jos asioista perillä olevat sekä hallitusrintamassa että oppositiopuolue Kokoomuksessa, eivät kanna tästä huolta. Hövelimmäksi muuttuva budjettikuri EU:ssa sataisi muutenkin nousukiidossa olevien perussuomalaisten laariin. Vääjäämättä.