Kommentti: EU:n on turha jeesustella, kun Johnsonin kaltaiset öykkärit venyttelevät demokratian pelisääntöjä

Kirjoitin näille samoille sivuille muutama viikko sitten, että Britannian pääministeri Boris Johnson ja Italian nyt jo entinen sisäministeri Matteo Salvini tekevät Suomen EU-puheenjohtajuudesta painajaisen.

Salvinin kupla puhkesi. Ainakin toistaiseksi.

Italia saa uuden vasemmistopopulistien vetämän hallituksen, jossa sosiaalidemokraatit (Partito Democratico = PD) ovat mukana. Koalitio vaihtuu ilman vaaleja. Mittauksissa suositun Salvinin harmiksi.

Ei pidä luulla, että Italiasta tulee tämän myötä helppo ja joustava EU-kumppani.

Viiden tähden –liike (M5S) on ja pysyy eliittejä hyljeksivänä populistipoppoona. Sen on pakko harata vastaan pitääkseen perusäänestäjänsä tyytyväisinä.

PD:n omat rivit ovat edelleen sekaisin. Puolue on selkeästi EU-myönteinen, mutta sen on vaikea saada ääntään kuuluviin viiden tähden vouhkaajien kanssa.

EU-komission uudelta puheenjohtajalta Ursula von der Leyenilta ja EU:n puheenjohtajamaan nuijaa heiluttavalta pääministeri Antti Rinteeltä (sd.) vaaditaan paljon pelisilmää, jotta Italia saadaan pysymään ruodussa.

Johnsonin siirron kanssa on vain elettävä

Äkkiä katsottuna Britannian pääministeri Boris Johnson taas istuu pelisilmänsä päällä.

Kaikki hyvät, rakentavat, myönteiset ja paljon Valioliigaa lapsuudestaan asti katsoneet suomalaiset ”Britannia-tuntijat ja –fanit” ovat liittyneet siihen kuoroon, joka kauhistelee Johnsonin parlamentaarista väistöliikettä.

Konservatiivipääministeri aikoo lomauttaa maan parlamentin saadakseen runnottua brexitin läpi lokakuun loppuun mennessä. Hinnalla millä hyvänsä.

Johnsonin sohaisua on jo ehditty pitää lähes yhtä kovana uutisena kuin Khao Lakin vuoden 2004 tsunamia ja kolme vuotta aikaisemmin tapahtunutta New Yorkin terrori-iskua.

Vähän vähemmän hurmahenkisissä huomioissa on itketty sitä, miten yksi öykkäri kaappaa vallan ”kaikkien parlamenttien äidiltä”. Ja ruikutettu, miten epädemokraattista Johnsonin toiminta on.

Tyylittömiä ratkaisuja on tehty ennenkin

Totta. Veto on raju, kun ottaa huomioon, että pelissä on Britannian lähihistorian tärkein ratkaisu.

Se yritetään nyt viedä maaliin ilman ”häiritseviä” kansanedustajia. Toki sitä voi hämmästellä ja paheksuakin.

Täysin uutta tämä ei brittien edustuksellisen demokratian tuoreemmassa historiassa ole.

Pääministeri John Major turvautui samaan vuonna 1997, estääkseen parlamentin kalapaliikin muutamaa edustajaa koskeneesta lahjusskandaalista.

Aihe oli tietysti paljon paljon vähäpätöisempi kuin brexit, mutta parlamentin silloinen lomauttaminen oli vähintään yhtä tyylitöntä kuin se on nyt.

Paino on sanalla tyylitöntä.

Boris Johnson yrittää toteuttaa koko Eurooppaa ravistelevan brittien lähdön EU:sta kaikkea muuta kuin tyylikkäästi. Lontoon pörröpää möykkää, yrmii ja repii samalla tavalla arvaamattomasti kuin Yhdysvaltain preisdentti Donald Trump.

Öykkäreitä ei kauhistelu kiinnosta

Kumpaakaan ei pysäytä se, että Euroopassa itketään ja kiristellään hampaita. Tärkeämpää on keskittyä minimoimaan vahingot ja etsimään luovasti ulospääsyä.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron antoi viimeksi mainitusta hyvän esimerkin Biarritzin G7-kokouksessa. Esimerkki oli hyvä siinäkin tapauksessa, että konkreettiset tulokset jäävät laihoiksi.

Brexit ja erityisesti kova brexit aiheuttaa Euroopan unionille ongelmia vielä pitkään. Niitä ei vähennä se, että Britannian omat ongelmat ovat kaikissa tapauksissa vielä suurempia.

Boris Johnson on luvannut tuoda 17. lokakuuta EU:n huippukokoukseen uuden ehdotuksen brexit-sopimuksesta.

Oleellinen kysymys on, miten brittien lähtö ratkaistaan käytännössä Irlantien välisellä rajalla. Ja toisaalta, miten Britannian ja EU:n yhteistyö tulevaisuudessa järjestetään.

Johtavat EU-maat, EU:n komissio ja puheenjohtajamaa Suomi ovat lähiviikkoina taas paljon vartijoina. Nyt, jos koskaan, tarvitaan niitä hämmentäviä lehmänkauppoja, joilla EU:ssa on monta kertaa ängetty neliön muotoinen palikka kolmion muotoiseen reikään.

Hötkyminen vie ojasta allikkoon

Ennen muuta EU-eliitin on syytä pitää pää kylmänä.

Sekin on edelleen mahdollista, että Johnson pelaa korttinsa väärin. Mahdollisuus on ilmeisen pieni, mutta on kuitenkin. Siltäkin varalta EU:n pitää välttää kaikkia hätiköityjä siirtoja – sekä suuria että pienä.

Tässä suhteessa toivo kannattaa panna Macroniin ja von der Leyeniin.

Pääministeri Antti Rinteellä on hyvä mahdollisuus nostaa isojen peesissä EU- poliittista profiiliaan, joka toistaiseksi on vielä häilyvä.

Pöytäänsä Berliinin kanslerinvirastossa pikkuhiljaa siivoilevasta Angela Merkelistä tuskin on enää liiemmin apua, kun Boris Johnsonia taivutetaan siedettävään kompromissiin.