SDP:n puheenjohtajakisa on ollut kuin tyypillinen kampaviineripalaveri: paljon puhetta mutta vähän oikeaa asiaa.
Demarien 500 kokousedustajaa voivat aloittaa tänään puoluekokouksensa turvallisin mielin: Lahdesta ei lähdetä viikonlopun jälkeen kotiin tällä kertaa tippa linssissä. SDP on ottanut opikseen vajaan kolmen vuoden takaisesta Antti Rinteen ja Jutta Urpilaisen kaksintaistelusta. Olkoon se viimeinen taisto lajiaan, demarit toivovat.
Säyseän vaisussa pj-kisassa on huonotkin puolensa. SDP:n gallupkannatus ei ole saanut nostetta, vaikka puolueen piti hallita hiljaisena tammikuuna median ilmatilaa. Ehkä ilmatilaa hallitsikin, mutta tiet jäivät sitten keskustalle ja Anne Bernerille.
Kolmen demarin esiintymiset ovat tarjonneet enemmän mielikuvia kuin täsmävastauksia omituisen ajan polttaviin kysymyksiin maahanmuutosta vapaakauppaan, työn katoamisesta perustuloon, Natosta soteen.
Niistä mielikuvista.
Timo Harakka esiintyy tulevaisuuden tekijänä, joka houkuttelisi puolueelle nuoria äänestäjiä.
Tytti Tuppurainen on kansainvälisyyden ja avoimen markkinatalouden kannattaja. Sekoitus Tanneria, Lipposta ja kosiskelevasti myös Urpilaista.
Antti Rinne on yrittänyt esiintyä tulevana pääministerinä, valtiomiehenä, puolueen kokoavana puheenjohtajana. Puheenjohtajakiertueen isällisenä nallekarhuna.