Aleksanterin teatteri on suomalaisten arvorakennusten helmiä. Entinen Kansallisooppera, kaunis Venäjän tsaarin rakennuttama linna paraatipaikalla Helsingin Bulevardilla. Mutta mitä se on omistajalleen Suomen valtiolle: toisarvoinen ongelmakiinteistö, suoranainen riesa, josta kukaan ei halua huolehtia.
Talon remonttia on lykätty vuosikausia. Enää se ei kelpaa Helsingillekään, jonka maille Aleksanteri II erehtyi pytinkinsä pystyttämään.
Eikö kulttuurin tukeminen olekaan valtion asia?
Taloa hallinnoi valtion perustama liikelaitos Senaattikiinteistöt. Tämän laitoksen tehtävä on omistaa ja realisoida valtion kiinteistömassaa.
Senaattikiinteistöjen mukaan Aleksanterin teatterin nykyinen toiminta ”ei ole valtion ydintoimintaa”. Teatteri on nykyään vuokralaisena toimivan yhdistyksen pyörittämä vilkas kulttuurikeskus, jonka näyttämön kuka tahansa kulttuurin taitaja voi vuokrata performanssejaan varten. Lähes jokainen ilta on varattu.
Valtion tehtävä ei ole tehdä kulttuuria, mutta tehtävä on tarjota tiloja ja näyttämöitä. Nykyinen kulttuuriministeri Sampo Terho on liputtanut erityisesti vapaiden ryhmien toiminnan puolesta, koska ”kaikki kulttuuri ei voi olla valtion tukemaa”.
Useille pienille teattereille, tanssiryhmille tai muusikoille Aleksanterin teatterin näyttämö ja 450 paikan katsomo on henkireikä päästä esiintymään.
Valtio, opetus -ja kulttuuriministeriö (OPM) myöntää toki vuosittain vuokratukea teatteriyhdistykselle, kustannus on huomattavasti pienempi kuin jos taloa pyöritettäisiin kunnan tai valtion kulttuurilaitoksena.