Syntyperäisenä myyrmäkeläisenä mieltäni lämmitti tänään astella Veikkausliigan otteluun kotilähiössäni. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt yli kymmenen vuotta.
Sopupelisotkuun kaatuneen Allianssin tarina päättyi vuonna 2005, ja sen jälkeen Vantaalla ei ole miesten pääsarjapelejä pelattu. Tauko päättyi tänään, kun sarjanousija PK-35 isännöi kauden avausottelussaan RoPSia.
Sisälläni väreili mukavasti. Olisiko tässä seura, jonka peleissä käymisestä tulisi synnyinkaupunkini ihmisille tapa? Sen vantaalaiset nimittäin ansaitsisivat, vihdoin.
Aineksia on. Shefki Kuqin valmentamalla PK-35:llä on selkeä identiteetti, jonka varaan on hyvä rakentaa. Peli on näyttävää ja viihdyttävää.
Kaupungissa on 215 000 asukasta, joista Myyrmäen suuralueella 50 000. Vantaan Jalkapalloseura on Suomen suurimpia juniorikasvattamoja. Alueella on loistavat puitteet ja PK-35 pääsee aitiopaikalta kosiskelemaan VJS:n junioreita.
Mutta niin, tekemistäkin on. Yksi haasteista on, että seuran juuret ovat muualla. Viipurissa perustettu PK-35 muutti ensin Helsinkiin ja nyt viimeksi siitä lohkaistu edustusjoukkue Vantaalle.
Eikä pääkaupunkiseudun seurojen perinne varsinaisesti nostata odotuksia. Allianssi, Honka, Blues. Mennyttä kaikki.
Hengitä syvään, Shefki
Shefki Kuqi on paitsi PK-35:n päävalmentaja, myös yksi seuran kolmesta pääomistajasta. Hänen kontollaan on siis valmentamisen lisäksi muutakin.