Toivon, että lapseni oppisi jo ymmärtämään sen, että kavereiden kotona voi olla monenlaisia tilanteita, kirjoittaa eräs äiti.
Ystäväni katse on samaan aikaan ihmettelevä ja kiusaantunut. Olen juuri kertonut, että osallistuimme 5-vuotiaan poikani kanssa lahjakeräykseen vähävaraisten perheiden hyväksi ja että poikaa on viime aikoina mietityttänyt paljon ne lapset, joiden perheillä ei ole juurikaan varaa joulunviettoon.
– Ihan vaan mietin, onko poikasi vielä vähän liian nuori noille asioille?, ystäväni sanoo.
– Eikö olisi kiva, että hän saisi uskoa joulupukkiin ja joulun taikaan ja iloita lahjoista ilman huolta muiden pärjäämisestä? Ehtii sitä vanhempanakin murehtia.
Nyt on minun vuoroni olla ihmettelevä ja kiusaantunut. Kun sain omia lapsia, tuli jouluun uudenlainen ulottuvuus. Samalla kun joulun aika täyttyy omien lasten ilosta, on sydämeeni tullut myös suru sellaisten perheiden puolesta, jotka eivät syystä tai toisesta pääse mukaan tähän riemukkaaseen vuodenaikaan.
Vein esikoiseni jo muutaman kuukauden ikäisenä vauvana hyväntekeväisyystempauksiin joulun alla. Olemme valinneet joka vuosi kaupasta lahjoja joulupuukeräyksiin sekä lahjoittaneet vanhoja, hyväkuntoisia leluja erilaisille järjestöille. Nyt viime vuosina olemme keskustelleet pojan kanssa siitä, miksi joissain perheissä ei ole esimerkiksi varaa lahjoihin tai jouluruokaan.
Tiedän, että useat ystäväni tekevät joulukuussa erilaisia lahjoituksia ja olen ajatellut, että tietenkin he tekevät niin koko perheen voimin. Pienimuotoinen gallup yllättää – vain harva ottaa lasta mukaan ja vielä harvempi aktiivisesti puhuu lapsilleen siitä, millaista joulunvietto voi muissa perheissä syystä tai toisesta olla.