Lauran perhe on hakenut ja saanut jouluapua Pelastusarmeijalta. – Ei aina ole kyse siitä, että olisi sössinyt omat asiansa ja olisi jonkin sortin heikompi yhteiskunnan osakas. Olen itsekin tehnyt aina todella paljon töitä, yrittänyt ja mennyt vaikeuksien läpi, hän toteaa.
– Vaikka olen jo muutaman kerran apua pyytänyt, niin edelleen se on kovin tunteellista. Olisin niin mielelläni itse antavalla puolella, enkä vastaanottavalla. Uskon sen ajan tulevan vielä, että voin laittaa hyvän kiertämään eteenpäin, Laura* kuvailee.
Lauran perhe on hakenut ja saanut jouluapua Pelastusarmeijalta. Perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi 3-,6- ja 9-vuotiaat pojat sekä koira ja kissa. Lisäksi Lauran iäkkäät eläkeläisvanhemmat ovat paljon perheen kanssa tekemisissä.
– Vanhinta lastamme on koulukiusattu ja sen vuoksi olemme joutuneet muuttamaan. Keskimmäisellä lapsella on erityisen tuen tarpeita. Me vanhemmat olemme molemmat opiskelijoita. Vaihdoin alaa oltuani vuosia yrittäjänä ja yrityksen jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin. Aiemmin toimin kaupan alalla, Laura kuvaa.
Joulupata-keräys
Pelastusarmeijan Joulupata-keräyksellä tuetaan vähäosaisia Suomessa. Keräys on Suomessa järjestetty vuodesta 1906 alkaen.
Joulupadasta saatavat varat jaetaan ruokana, vaatteina ja lahjakortteina vähäosaisille lapsiperheille ja muille vähävaraisille ja syrjäytymisvaarassa oleville ihmisille. Varoja käytetään myös erilaisiin tukitoimiin, kuten leireihin.
Jos tarvitset jouluapua, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen hakemukset@pelastusarmeija.fi.
Lähde: Joulupata.fi
Ylä: Pikkulapset päivälevolla Pelastusarmeijan lastenkodissa, 1950-lukuLehtikuva
Lauran muistot jouluista ovat lämpimät. Joulua vietettiin kaksistaan äidin kanssa, sillä Lauran vanhemmat erosivat, kun hän oli 4-vuotias. Sen jälkeen jouluja ei enää vietetty isolla porukalla.
– Parhaiten muistan lämpimän turvallisen tunnelman, herkulliset tuoksut ja kuusen koristeineen. Kuusi oli meillä aina, vaikka sitten ihan pienikin. Kuusen alle tonttu toi lahjat. Joulupukki ei meillä vieraillut.
Laura haluaa tarjota myös omille lapsilleen joulutunnelmaa, lauluja ja perinteitä jo ennen jouluaattoa.
– En haluaisi joulun olevan vain materialista joululahjojen toivomista ja odotusta, mutta toki se on koko ajan läsnä, se paine yltää lasten toiveisiin. Tv, lehdet, kaverit... Joka paikasta toitotetaan uutuuksia, erilaisia hienoja vempeleitä ja uusia pelikoneita, Laura kuvaa.
"Se pelasti joulumme, ehkä koko perheemme"
Ensimmäisellä kerralla kynnys hakea apua Pelastusarmeijalta oli korkea.
– Koin itseni epäonnistuneeksi, huonoksi vanhemmaksi ja kaikin puolin luuseriksi. Hävetti, inhotti ja oli suru puserossa. Mies ei kommentoinut mitään, mutta kävi selvästi hänenkin luonnolleen, kun ei pystynyt perhettä tukemaan tarpeeksi, Laura kuvaa.
– Olen lapsena osallistunut Pelastusarmeijan lastentoimintaan ja paikka oli tuttu, sieltä oli lämpimiä muistoja. Hain apua ihan lasteni vuoksi. Meillä ei ole isovanhempia tai mitään tukiverkkoja, joilta voisimme apuja pyytää. Muualta emme apuja tai tukia saa. Kerran, noin kymmenen vuotta sitten, käännyin seurakunnan diakonin puoleen, kun olimme juuri menettäneet vauvamme, pesukone oli hajonnut ja kaikki tuntui sortuvan päälle. Saimme 80 euron lahjakortin ruokakauppaan ja se pelasti silloin joulumme, ehkä koko perheemme.
Perhe on hakenut apua viitisen kertaa, joista kolme kertaa jouluna. Palvelu Pelastusarmeijalta on ollut Lauran mukaan kohteliasta, ystävällistä ja ihmisläheistä.
– Ei lainkaan arvostelevaa tai alaspäin katsovaa. Pelastusarmeijan ihmiset ovat ihania, ja heillä on sydän paikallaan.
Lauran perhe on saanut hakemuksensa perusteella esimerkiksi jaetun "stipendin" joulunviettoa varten. Stipendi on tilisiirtona tehty rahalahjoitus yksityiseltä lahjoittajalta.
– Sen merkitys oli meille suunnattoman suuri. Budjettimme joulua varten oli vain muutaman kymmenen euroa, ja oli uskomaton tunne toteuttaa jokaiselle lapselle yksi isompi heidän toivomansa lahja. Olin niin kiitollinen, että itkin melkein päivän kuultuani tultuamme valituksi. Lapset tekivät nimettömälle lahjoittajalle kiitoskirjeen, johon piirsivät ja liimasivat valokuvansa. Kunpa lahjoittaja vain tietäisi, miten tärkeä ja ihana hänen tekonsa oli!
Joulunviettostipendin jälkeen perhe on saanut jouluiksi ruoka-avustusta tai ostokuponkeja elintarvikkeita varten.
– Ne ovat olleet myös korvaamattoman arvokkaita meille ja tuoneet iloa, kun on voinut tarjota lapsille joulun makuja.
"En kaipaa sääliä tai voivottelua"
Lauran ja hänen miehensä vanhemmat tietävät perheen saamasta jouluavusta. Muille aiheesta on hankala kertoa.
– Kerran mainitsin entiselle työtoverille asiasta, mutta hänen reaktionsa oli jotensakin niin vaivaantunut, etten koe helpoksi kertoa asiasta. Sinänsä on luonnollista, että ihmiset saavat ja antavat apua toisilleen, mutta olen huomannut saman ilmiön monissa muissakin yhteyksissä. Saavutuksiaan voi esitellä ja retostella, mutta heikompaa puolta ei tahdota paljastaa ihmisille, koska kaikki eivät osaa suhtautua siihen luontevasti. En halua häkellyttää ihmisiä, tai saada heitä kokemaan syyllisyyttä omasta hyväosaisuudestaan. En kaipaa myöskään sääliä tai voivottelua, Laura kuvaa.
Muita tukea kaipaavia hän kannustaisi rohkeasti etsimään ja pyytämään apua.
Lauran terveiset:
”Tunnelmallista, rauhallista ja toisista välittävää joulua jokaiselle. Jos voit pienellä teolla tehdä toisen ihmisen elon ja olon paremmaksi joulunaikana, niin tee se! Hyvä mieli on paras joululahja!”
– On voimakkuutta myöntää, ettei itse pärjää. Ei aina ole kyse siitä, että olisi sössinyt omat asiansa ja olisi jonkin sortin heikompi yhteiskunnan osakas. Olen itsekin tehnyt aina todella paljon töitä, yrittänyt ja mennyt vaikeuksien läpi. Aina elämänkulkua ei vain voi ennakoida tai suorittaa sillä tavalla kuten on toivonut. Harvempi meistä kirjoittaa käsikirjoitukseensa jo lapsena, että aikoo sairastua masennukseen, menettää lapsen, työn, puolison tai muutakaan ikävää, Laura toteaa.
"Enemmän avoimuutta, jakamista ja yhdessä tekemistä"
Lauran perheen joulut sujuvat lasten kanssa kotona. Lauran äiti tulee vierailulle aatoksi, lapset katsovat piirrettyjä, syödään jouluista ruokaa ja vietetään aikaa yhdessä. Perhe käy myös joulukirkossa. Nykymaailman jouluihin Laura toivoisi enemmän nimenomaan yhteisöllisyyttä.
– On paljon yksinäisiä ja myös perheitä, jotka eivät välttämättä tahdo viettää joulua vain omalla porukalla, sisäänpäin kääntyen. Enemmän avoimuutta, jakamista ja yhdessä tekemistä. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa viettää joulua. Miten ihanan joulumuiston lapsetkin saisivat, jos kokoontuisivat isoon tilaan yhdessä eri-ikäisten ja eri taustaisten ihmisten kanssa olemaan, jakamaan itsestään ja vain olemaan hyväksyttyjä sellaisena kuin ovat, Laura sanoo.
Yhteisöjoulun lisäksi Laura haaveilee myös eksoottisesta joulusta rantamaisemissa, shortseissa ja sandaaleissa.
– Se olisi erilainen joulu, ilman traditioita, perinteisiin painostamista ja samoihin tuttuihin ruokalajeihin päätymistä. Vain perheen kanssa yhdessäoloa, rakkautta, hauskanpitoa ja lämpöä.
***
1:53
* Lauran nimi on muutettu.