VW:n päästökohu – Dieselgate – on ravistellut automaailmaa viime viikkoina. Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu.
Viimeisen vuosikymmenen aikana autovalmistajien ilmoittamat kulutuslukemat ovat etääntyneet täysin arkiliikenteestä. Laboratoriossa saavutetut tulokset on optimoitu eri menetelmillä siten, että tavallisen kuljettajan on käytännössä mahdotonta päästä ilmoitettuihin lukemiin.
Kansainvälisen puhtaan liikenteen neuvoston viime vuonna teettämässä tutkimuksessa todettiin, että autotehtaiden lupausten ja todellisuuden välillä oleva ero on kasvanut hälyttävästi. Kun vuonna 2001 eroa lukujen välillä oli kahdeksan prosenttia, oli ero viime vuonna kasvanut jo 38 prosenttiin. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että päästöt ovat viime vuosina laskeneet enimmäkseen vain paperilla.
Volkswagen jäi kiinni ohjelmiston peukaloinnista. Muut valmistajat eivät ole ainakaan myöntäneet tekevänsä vastaavaa. Mutta mikä ero on loppujen lopuksi kuluttajalle, onko auton ohjelmistoa peukaloitu vai onko kikkailut tehty laboratoriossa laillisin keinoin? Lopputulos on sama. Autot tupruttavat jotain aivan muuta kuin mitä paperilla on ilmoitettu.
Laboratoriotulosten kaunistelu jatkuu varmasti tulevaisuudessakin, mutta se ei tule olemaan enää yhtä helppoa. EU ottaa näillä näkymin uuden päästöjen mittaustavan käyttöön vuonna 2017, ja se tulee perustumaan sekä laboratoriokokeisiin että oikeisiin liikenteessä suoritettaviin mittauksiin. Tämän on arvioitu nostavan autojen ilmoitettuja kulutuslukemia keskimäärin noin 30 prosentilla.
Suomen kaltaisissa päästöpohjaisissa autojen verotuksen maissa tämä tarkoittaisi autoverojen rakettimaista nousua – ellei valtio uudista verotusjärjestelmäänsä.
Autovalmistajat ja öljyntuottajat lobbaavat luonnollisesti muutosta vastaan, mutta onko EU:lla varaa katsoa päästökikkailua enää läpi sormien. Tuskinpa.