Kolumni: Niinistö komensi puoluejohtajat puhutteluun – yritti pelastaa pahasti sekoilevan hallituksen

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kysyi sunnuntaina MTV:n nettikolumnissa, tekeekö puolustusministeriö omaa ulkopolitiikkaa. Rinteen mukaan myös ulkomailla on esitetty ”yhä enemmän arvailuja”, onko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja muuttunut. Rinteen mukaan on oleellista, ettei Suomi käynnistä mitään sellaista uutta yhteistoimintaan, joka voisi antaa väärän viestin linjan muuttumisesta.

Rinteen kolumnista pimahti kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Alexander Stubb, joka kirjoitti blogissaan maanantaina, että Yhdysvallat on puolustusvoimien TÄRKEIN kumppani, eikä asian pitäisi olla yllätys myöskään Rinteelle, joka istui edellishallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (Utva).

Lopullisesti hallituksen linja alkoi näyttää kaoottiselta, kun pääministeri Sipilä kertoi, tiistaina, että Suomi ei laita kumppaneita tärkeysjärjestykseen - ja samalla suunavauksella silti kertoi, että Ruotsi on tärkein.

Entäs Perusuomalaiset? Ulkoministeri Timo Soini ei keskustelussa juuri erotu ja puolustusministeri Jussi Niinistö jaanaa iänikuista mantraansa Suomen mahtavasta reserviläisarmeijasta.

x x x x x x x x

Ei ihme, että Niinistö vaikutti tiedotustilaisuudessaan turhautuneelta hallituksen touhuihin. Rumempiakin sanoja voisi käyttää, mutta ne eivät sovi korkeaan valtiolliseen yhteyteen.

Ei ihme, sillä presidentti eli puolustusvoimain ylipäällikkö sai itsekin tiedot kohuharjoituksista mitä ilmeisimmin vasta median kautta.

Kun Niinistöltä kysyttiin, millä mielellä hän seuraa hallituksen ministerien ristiriitaisia puheita, vastaus huokui kuivaa kyynisyyttä:

– Minä pysyn nyt vain pilareissani.

Muuten pääviesti oli se, että harjoituksiin ja niistä tiedottamiseen pitää viimein saada joku tolkku.

Presidentti itse liputti vielä uudenvuodenpuheessaan Ruotsin kanssa tehtävän yhteistyön puolesta.

Niinistön ajoi takaa eräänlaista kolmikantamallia, jonka mukaan sotilasliiton ulkopuoliset Suomi ja Ruotsi vakauttaisivat Venäjän ja Naton (USA) välissä Itämeren tilannetta. Suomella piti olla tähän yhteistyöhön tarjottavana myös Ruotsia paremmat suhteet Moskovaan.

Siksi ministerien puheet saattavat riepoa Mäntyniemen isäntää.

Niinistön ja kokoomuksen Stubbin välejä ei kovin hyvinä ole pidetty tähänkään mennessä, mutta Stubbin ylenpalttinen pyrky ulkopolitiikan alttarille ylistämään tämän tästä Suomen ja Yhdysvaltojen/Naton suhdetta tuskin niitä ainakaan parantaa, kun ilmassa leijuu selvästi jonkintasoinen presidentin haastaminen.

Tämä ei ole enää edes uutinen, mutta Niinistö tuntuu tulevan paremmin toimeen keskustan ja PS:n puheenjohtajien kanssa kuin omansa.

Niinistö matkustaa Moskovaan pääsiäisen tienoilla. Saa nähdä, millaisia uutisia se vierailu tuottaa - niitä tosin odotetaan enemmänkin pakolaisasioissa.

Olisi myös mielenkiintoista nähdä, millaisia raportteja ulkomaiden suurlähettiläät Helsingistä kotimaahansa näinä aikoina lähettävät.

Pakinoita?

x x x x x x x x x x x

Suomessa tuskin kukaan järkevä ihminen kiistää Yhdysvaltain merkitystä Suomen puolustuspolitiikalle. Sieltähän tulevat aseet ja siksi harjoituksetkin ovat huipputärkeitä, joten näiden änkärämarkusmustastajärvien automaattinen kaakatus on vastenmielistä.

Mutta entä se signaali, joka harjoituksilla annetaan?

Nato-uskovaiset kertovat ylpeinä rinta rottingilla, että kyseessä on tarpeellinen signaali aggressiiviselle Venäjälle.

Kun joku ei-niin-nato-uskovainen huomauttaa, että sitäkin voisi miettiä, miten Venäjä tähän signaalin vastaa, sitä pidetään suomettuneena pelotteluna.

Mukavaa tämä suomalainen keskustelu.

Varsinkin turpokeskustelu.

5:03

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.