Viimeistään Ukrainan pyyntö Suomen, Ukrainan ja Yhdysvaltojen kolmenvälisistä neuvotteluista Hornet-hävittäjäkoneiden luovuttamisesta asettavat pääministeri Sanna Marinin (sd.) puheet erikoiseen valoon. Eikö pääministeri todellakaan tiedä mistä puhuu vai onko kyse epätoivoisesta suosion kalastelusta, kysyy politiikan toimittaja Vesa Kallionpää kommentissaan.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) nosti Suomen Hornet-hävittäjien luovutuksen esiin pari viikkoa sitten tiedotustilaisuudessa vieraillessaan Ukrainassa. Marin ei ollut keskustellut avauksestaan edes presidentti Sauli Niinistön tai puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk.) kanssa.
Normaalisti tämän tason asiat käsitellään Tasavallan Presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (TPUTVA) kokouksessa ennen kuin niistä edes hiiskahdetaan mitään julkisuuteen.
Kotimaassa Marin ensin kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Sitten kun pääministeri asiaa kommentoi vaalikiertueellaan Vaasassa, hän syytti oppositiota ja mediaa asian paisuttelusta ja väärin ymmärtämisestä. Mitään virhettä hän ei myöntänyt tehneensä, eikä luvanneensa mitään.
Päinvastoin Marin korosti kansainvälistä keskustelua hävittäjien luovuttamisesta Ukrainalle ja peräänkuulutti sellaista myös Suomessa, koska F-18 Hornet hävittäjät ollaan korvaamassa F-35 hävittäjillä. Samalla Marin puolusti tulisieluisesti raskasta aseapua Ukrainaan.
Hetken oli vähän hiljaisempaa. Mutta sitten ensin Ilta-Sanomien vaalitentissä Marin myönsi käyneensä keskusteluja hävittäjistä Ukrainan presidentti Volodomyr Zelenskyin kanssa ja sitten Helsingin Sanomat kertoi Ukrainan esittäneen kolmikantaneuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa Hornetien luovuttamisesta. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) vahvisti virkamiestason pyynnön tänään torstaina.
Tilanne on Suomelle kiusallinen. Natoon pyrkivän Venäjän naapurimaan ei kannattaisi vetää Yhdysvaltoja mukaan hävittäjälupauksiin, jotka Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden on jo torjunut.
Tietämättömyyttä vai härskiä vaalipolitiikkaa?
Marinin toimintaa on ällistelty kaikkialla muualla, paitsi hänen vannoutuneimpien kannattajiensa joukossa. Asiantuntijoiden mukaan Suomi ei voi luovuttaa Horneteja nyt eikä todennäköisesti edes vuosien päästäkään, kun ne lopulta poistetaan käytöstä.
Eikö pääministeri todellakaan tiedä mistä puhuu vai onko kyse epätoivoisesta suosion kalastelusta ennen eduskuntavaaleja?
Selityksiä pääministerin toiminnalle on mietitty monissa kamareissa.
Yksi selitys on tietämättömyys yhdistettynä palavaan haluun saada näkyvyyttä kansainvälisesti. Marinhan on profiloitunut kansainvälisillä areenoilla tulisieluisena Ukrainan tukijana ja Venäjä-haukkana, jonka rinnalla jopa Viron pääministeri Kaja Kallas alkaa näyttää diplomaatilta.
Toinen selitys on tietoinen profiilin nosto kotimaassa eduskuntavaalien takia. Samalla Marin tulee haastaneeksi kohta väistyvää presidentti Sauli Niinistöä, joka sattui olemaan Yhdysvalloissa juuri silloin, kun Marin esitti lupauksensa tai käsityksensä Hornet-luovutusten pohdinnasta. Vai onko eduskuntavaalien lisäksi tähtäimessä myös presidentinvaalit?
Kyseessä voi siis olla ennennäkemätön Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valjastaminen pääministerin tai hänen puolueensa etujen ajamiseen. Tai sitten kyseessä on pääministerin tietämättömyys, varomattomuus tai virhe.
Pääministeri Marin on tunnetusti henkilö, joka ei koskaan eikä missään myönnä tehneensä virheitä. Se on inhimillistä ja ehkä vaalipoliittisesti viisasta, mutta juuri nyt tässä Hornet-asiassa Suomen edun vastaista.
Kuitenkin hän vielä tänään EU-kokouksen yhteydessä Brysselissä toisti Hornet-kantojaan.
Virheen toistaminen ei ole viisautta edes silloin, kun itse luulee olevansa ainoana oikeassa. Nyt sotkussa on Suomen ja Ukrainan lisäksi myös Yhdysvallat.
Lue myös: Niinistön mukaan ukrainalaiset eivät ole olleet presidenttiin yhteydessä Horneteista – "Jos joku haluaa keskustella, niin keskustellaan"
Suomi tarvitsee Hornetit itse
Marinin spekulointi Hornetien luovuttamisesta Ukrainaan ovat tällä hetkellä silkkaa höttöä.
Suomi saa uudet F-35 Lightning II -hävittäjät tipoittain vuodesta 2026 alkaen. Sitä ennen alkaa koulutus Yhdysvalloissa. F-18 Hornet-hävittäjien käyttö jatkuu uusien hävittäjien rinnalla Suomessa ainakin vuoteen 2030 asti, jolloin niiden tekninen käyttöikä alkaa olla lopussa. Kukaan ei tiedä, mikä sotatilanne Ukrainassa on vuonna 2026 tai 2030.
Loppuun käytetyt suomalaishävittäjät vaatisivat myös aikanaan kalliin peruskunnostuksen, jos ne aiottaisiin luovuttaa Ukrainalle turvallisessa lentokunnossa.
Lisäksi Suomen Hornetit ovat konetyypin tuotantolinjan viimeisimmistä päästä. Samanlaisia koneita on Yhdysvalloissakin käytössä enää vain saman verran kuin Suomessa. Varaosista alkaa olla pulaa ja osa koneista pitää ehkä kannibalisoida varaosiksi.
Lue myös: Ulkoministeri Haavisto: Kun Hornetit ovat käyttöikänsä päässä, niissä on aika vähän lahjoitettavaa
Suomi ei siis edes voisi luovuttaa Ukrainaan yhtään Hornettia tähän hätään vaarantamatta omaa ilmapuolustustaan. Lisäksi moderni länsihävittäjä vaatisi Ukrainassa koulutuksen, huollon ja asejärjestelmät, joita Suomi ei voi toimittaa.
Marinin puheet siitä, että "mieluummin annan koneet (Hornetit) Ukrainaan kuin panen ne romuksi" osoittavat joko tietämättömyyttä tai härskiä populismia.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi tänään kysyttäessä, että hän ei voi puolustuksesta vastaavana ministerinä kannattaa Horneteista luopumista. Kaikkosen mukaan Ukraina tarvitsee nyt muuta materiaalia, jonka luovutuksesta Suomi teki tänään jo neljännentoista päätöksen.
Lue myös: Suomi luovuttaa Ukrainalle kolme Leopard-vaunua lisää – Kaikkonen: Ukraina pyytänyt keskusteluja Hornetin luovuttamisesta
Marin sekoittaa hävittäjät ja unohtaa USA:n luvan
Pääministeri Sanna Marin sekoittaa iloisesti muun muassa Puolan Mig-29 -hävittäjät muihin taistelukoneisiin. Puolan käytöstä poistetut venäläishävittäjät ovat samoja, joita Ukrainalla jo on. Siksi niitä kannattaa luovuttaa ja sitä muut länsimaat tukevat ja lupaavat Puolalle uusia länsikoneita.
Suomen Hornetien luovuttaminen vaatisi sen sijaan luvan Yhdysvalloilta. Jo vähäisempienkin aseiden – kuten Suomen aikoinaan Virolle antamien Itä-Saksasta hankittujen tykkien luovutus Ukrainalle – vaati sekä Suomen että Saksan luvan.
Asejärjestelmät ovat vielä oma lukunsa. Suomi oli aikoinaan Australian ohella ainoa maa, joka sai Horneteihin kauas kantavia JASMM-täsmäohjuksia. Siihen tarvittiin USA:n kongressin lupa.
Ilman Yhdysvaltojen lupaa amerikkalaisia aseita ei siis voida myydä tai luovuttaa Suomesta mihinkään. Pääministerin luulisi tällaisen perusasian tietävän.
Lue myös: Tutkija pohtii: Mahdollistaisiko Suomen Nato-jäsenyys hävittäjien viemisen Ukrainaan?
Vaarantaako Marin Suomen USA-suhteet?
Olivatko pääministeri Sanna Marinin löysät ja katteettomat Hornet-puheet syy Ukrainan kolmikantaiseen neuvottelupyyntöön hävittäjien luovuttamisesta? Sitä ei voi tietää, mutta ajallinen yhteys on ilmeinen.
Kävikö tässä niin, että Marinin kotimaan vaalikentille tai kansainväliselle medialle suunnattu Ukrainan tukiuho muutettiin hätää kärsivässä Ukrainassa poliittiseksi painostuskeinoksi länsimaiden hävittäjätuen saamiseksi? Sitä ei voi tietää, mutta ajallinen yhteys on ilmeinen.
Vahvistamattomien tietojen mukaan on mahdollista, että samanlaisia neuvottelupyyntöjä on esitetty Ukrainasta myös muille länsimaille.
Mitä tästä miettii Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden, joka tähän asti on kieltäytynyt amerikkalaishävittäjien lähettämisestä Ukrainaan, jottei sota leviäisi? Ja mitä miettivät muut länsimaat, joille Ukrainan pyyntö on mahdollisesti mennyt? Sitä ei voi tietää, mutta riemunkiljahduksia tuskin on kuultu.
Entä vaarantaako Suomen pääministerin rymistely kansainvälisessä ilmatilassa Suomen suhteen Yhdysvaltoihin? Tuskin – tai ainakaan toivottavasti ei. Mutta ei se niitä parannakaan.
Siitä toivottavasti ollaan länsimaissa yhtä mieltä riittävän pitkään, että Venäjä ei saa voittaa ja Ukrainaa pitää tukea sekä aseellisesti että muuten. Venäjän ja presidentti Vladimir Putinin uho- ja väkivaltapolitiikka on viimeistään nyt syytä pysäyttää.
Voi olla, että se jossain vaiheessa vaatii myös länsihävittäjien tai muiden kehittyneiden asejärjestelmien käyttöä sillä edellytyksellä, että länsi pysyy yhtenäisenä ja että sodan eskaloitumisen riski uskalletaan ottaa. Suomen pitää siinäkin tilanteessa ottaa huomioon ensisijaisesti oma kansallinen turvallisuus.
Suomen – ja ehkä koko lännenkin – etu on kuitenkin se, ettei merkittäviä sotaan liittyviä avauksia tehdä omin päin ja hurmoshengessä. Puhumattakaan siitä, että kuolemanvakavalla asialla politikoitaisiin tarkoituksella. Se olisi pahin vaihtoehto.