Ohjaus, paras alkuperäinen käsikirjoitus, pääosa, miessivuosa, kuvaus, leikkaus, puvustus ja erikoistehosteet. Paavo Väyrynen.
Lisäksi Akatemia haluaisi antaa hänellä elämäntyöpalkinnon, jotta tämä yhden miehen politiikan show saisi vihdoin kunniallisen päätöksen. Mutta tätä ylellisyyttä ei ole näköpiirissä.
Europarlamentaarikko Paavo Väyrysen alkuvuosi on ollut jopa väyrysasteikoilla raivokas ja railakas.
Viikonloppuna Väyrynen potkittiin ulos perustamastaan Kansalaispuolueesta tilinkäyttöön liittyvien väärinkäytösten ja vaaliraharikkomusten vuoksi. Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja Piia Kattelus on kertonut Ilta-Sanomille, että puolue on myös jättänyt esitutkintapyynnön asiasta.
Väyrysen mukaan käynnissä on puolueen kaappausyritys, jossa kapinalliset pyrkivät siirtämään huomion pois omista laittomuuksistaan. Näyttää siltä, että osapuolet kiistelevät ainakin presidentinvaaleissa käytetyistä 38 000 eurosta. Väyrysen tulkinnan mukaan hän on joutunut rahoittamaan kampanjaa tällä summalla vielä vaalien jälkeenkin.
Pahimmillaan näköpiirissä on siis käräjöintiä sekä rahoista että muista sisäisistä sotkuista. Kansalaispuolueella on nimittäin tällä hetkellä kaksi puoluehallitusta. Toisessa temmeltävät Väyrysen erottajat ja toiseen on ryhmittynyt Väyrynen tukijoineen.
Väyrysen vauhdikas alkuvuosi, eikä loppua näy
Ennen Kansalaispuolueen taiteellisia erimielisyyksiä, syyttelyjä ja palatsivallankumousta Väyrynen on tänä vuonna jo ehtinyt myydä valtakunnallisilla kanavilla mukeja ja kirjoja, riidellä itsekseen Sauli Niinistön kanssa kaikesta mahdollisesta, mm. 90-luvun eurovääryyksistä, hävitä presidentinvaalit neljännen kerran, asettua ehdolle Keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi sekä lopulta tullut torpatuksi vaalikelvottomana keskustapuolueen puheenjohtajavaalissa.
Kukaan ei tosin tunnu tietävän varmasti, jatkaako Väyrynen pyrkimistä keskustan johtoon Sotkamossa näistä käänteistä huolimatta. Tässäkin lajissa Väyrynen on veteraani. Jätettyään Keskustan puheenjohtajuuden keväällä 1990 Paavo V on pyrkinyt pelastamaan puolueensa asettumalla ehdolle puheenjohtajaksi vuosina 2003, 2010 ja 2012.
Paavo Väyrysellä on takana loistava menneisyys. Hän on ollut ministeri kahdeksassa hallituksessa, kansanedustaja ja europarlamentaarikko lukuisia kertoja. Ilman tätä taustaa tämä nolo kylätason pikkupolitikointi ei ylittäisi uutiskynnystä.
Riidankylväjä ja lahjakas julkisuuden hyödyntäjä
Väyrynen on lahjakas nykyään kahdessa asiassa. Hän on riidankylväjä ja viekas julkisuuden käyttäjä. Tämän riidankylväjä on jättänyt poliittiseen historiaan käsitteet mediapeli, öykkäri, kyynärpäätaktikko, jalasmökkikohu, Vladimirov, poliittinen ajojahti, parlamenttipaikoilla pelailu, Dostojevskin tuotannon lukeminen viikonlopussa, väitöskirja Neuvostoliiton jatkuvuudesta, EU-jäsenyyden viivytyskeskustelu eduskunnassa, vaalimukit sekä ne lukuisat kerrat kun Paavo on ollut oikeassa ja kaikki muut väärässä. Ja niitä on paljon.
Tätä politiikan tornadoa ei pysty pysäyttämään kukaan. Ehkä vain vaimo Vuokko voi hillitä menoa. Tammikuun presidentinvaalien tappion jälkeen hän totesi: ”Kyllä minä uskoisin, että kyllä tämä oli tässä”.
Miksi kukaan ei pysty sanomaan Väyryselle, että politiikan sirkuseläimen osa ei ole kunniakas ja pitkän uran arvon mukaista? Mutta miten voi taluttaa peilin eteen miehen, joka ei kadu mitään, joka ei koe tarvetta pyytää keneltäkään anteeksi ja joka pohdiskelee asioita mentoroiden itse itseään?
Tragediana Kekkonen
Paavo Väyrysen suurin tragedia on Urho Kaleva Kekkonen. Suurmies, jota hän ei ole koskaan saavuttanut, eikä tule saavuttamaan. Väyrynen tapasi Kekkosen ensimmäisen kerran vuonna 1973 26-vuotiaana. Väyrysen omien sanojen mukaan hän oli Kekkosen kisälli. Ja niinpä Kekkonen on riivannut Väyrysta vuosikymmenestä toiseen. Kyltymätön vallanhalu ja vakaa usko, että hän, Paavo Väyrynen, on asetettu johtamaan Suomen kansaa. Kansa poloinen ei vain ole tätä tajunnut.
Kai se huonon huumorin ystäviä naurattaa, kun aikuinen mies kirjoittaa, ohjaa ja tekee näytelmässä itsestään Kekkosen Keminmaalla vuonna 2016.
Kolumni jatkuu videon jälkeen.
0:30
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ei innostunut eilen pääministerin haastattelutunnilla spekuloimaan, miten kansalaispuolueesta erottaminen vaikuttaa keskustan kesäkuun puoluekokoukseen ja puheenjohtajavaaliin. Mutta yhdellä tavalla Väyrynen voi vielä Sipilää ja entistä/nykyistä puoluettaan pitää jännityksessä. Kun Väyrynen palaa takaisin eduskuntaan, hän voi kesän sote-äänestyksissä halutessaan kaventaa hallituksen enemmistön niukkaakin niukemmaksi.
Tänään iltapäivällä Väyrynen pitää tiedotustilaisuuden ja avaa omalta osaltaan sotkuista vyyhteä kansalaispuolueen ympärillä. Ja paikalla on koko poliittisen journalismin kerma.
Itse suosittelen Väyryselle iltalukemiseksi tietokirjailija Ari Turusen kirjaa Ettekö tiedä kuka minä olen. Ylimielisyyden historiaa. Kirja kertoo mm. miten Aleksanteri Suuri ja Napoleon pääsivät nopeasti huipulle, ja kun he lakkasivat kuuntelemasta muiden mielipiteitä, tuloksena oli kamalia virheitä ja täydellinen romahdus. Hybriksen eli ylimielisyyden vallassa oleva ihminen voi hukata itsekriittisyytensä ja todellisuudentajunsa.
Mutta Paavo, hän se vain porskuttaa.
*****
Ps. Iltapäivällä Väyrysen tiedotustilaisuudessa meno muuttui entistä kummallisemmaksi. Paavo Väyrynen ilmoitti jatkavansa pontevasti pyrkimistä Keskustan johtoon kesällä Sotkamossa. Eduskuntaan hän palaa vasta syksyllä. Onnea Keskusta, teillä on edessä melkoinen kevät. Europarlamentaarikko on tulossa kylään.