Entinen ministeri ja Postipankin pääjohtaja Seppo Lindblom oli Mauno Koiviston pitkäaikainen ystävä.
– Minulla on hänestä muistoja 60 vuoden ajalta. Viimeksi tapasin hänet reilu viikko sitten, kun lähdin Pariisiin. Viimeisessä tapaamisessa oli vakavasti sairas ihminen hyvin väsyneenä, mutta hyvin hellä ja seesteinen oli se viimeinen tapaaminen. Puhuttiin menneistä ja siitä kuinka pitkä meidän oma ystävyytemme on ollut. Kun lähdettiin Pariisiin, oli mielessä, että mahtoiko olla viimeinen tapaaminen. Surumielinen hetki, mutta jollakin tavalla seesteinen ja levollinen olo, kun vaikea sairaus saa armollisen lopun, kertoo Pariisista puhelimella tavoitettu Lindblom.
Lindblom oli Koiviston paras ystävä.
– Hän tapasi tituleerata minua niin, että olin hänen paras ystävänsä. Puhuimme tavatessamme niinkuin läheiset ystävät puhuvat. Virassa ollessaan Mauno oli monella tapaa etäinen. Kun kirjoitin hänelle kirjeitä, en aloittanut niitä, että "Terve Mauno" vaan "Herra Tasavallan Presidentti". Eläkepäivillä ystävyys kehittyi läheisempään suuntaan. Etäisempi Mauno tuli paljon läheisemmäksi, kuvaa Lindblom.
1:40
"Kiehtova ja kiinnostava ihminen"
Lindblomin mukaan Koivisto oli sama mies julkisuudessa ja ystävien parissa.