Koiviston läheinen ystävä: "Tapasin hänet reilu viikko sitten, hän oli väsynyt mutta seesteinen"

– Minulla on hänestä muistoja 60 vuoden ajalta. Viimeksi tapasin hänet reilu viikko sitten, kun lähdin Pariisiin. Viimeisessä tapaamisessa oli vakavasti sairas ihminen hyvin väsyneenä, mutta hyvin hellä ja seesteinen oli se viimeinen tapaaminen. Puhuttiin menneistä ja siitä kuinka pitkä meidän oma ystävyytemme on ollut. Kun lähdettiin Pariisiin, oli mielessä, että mahtoiko olla viimeinen tapaaminen. Surumielinen hetki, mutta jollakin tavalla seesteinen ja levollinen olo, kun vaikea sairaus saa armollisen lopun, kertoo Pariisista puhelimella tavoitettu Lindblom.

Lindblom oli Koiviston paras ystävä.

– Hän tapasi tituleerata minua niin, että olin hänen paras ystävänsä. Puhuimme tavatessamme niinkuin läheiset ystävät puhuvat. Virassa ollessaan Mauno oli monella tapaa etäinen. Kun kirjoitin hänelle kirjeitä, en aloittanut niitä, että "Terve Mauno" vaan "Herra Tasavallan Presidentti". Eläkepäivillä ystävyys kehittyi läheisempään suuntaan. Etäisempi Mauno tuli paljon läheisemmäksi, kuvaa Lindblom.

"Kiehtova ja kiinnostava ihminen"

Lindblomin mukaan Koivisto oli sama mies julkisuudessa ja ystävien parissa.

– Hän oli sama ihminen politiikassa ja ystäväpiirissä. Jos luottamus oli avainsana poliittisten asioiden hoidossa, niin hänen läheisensä ja ystävänsä tapasivat saman Koiviston.

Linblom kuvailee ystäväänsä sekä rationaaliseksi että uskonnolliseksi.

– Mauno oli hyvin rationaalinen ja päämäärätietoinen. Silti rationaalinen ihminen oli samalla syvästi uskonnollinen. Hänellä oli filosofisia kannanottoja, jotka perustuivat yhteiskuntatieteeseen, mutta samalla oli raamattu, jonka hän oli huolellisesti lukenut. Syvästi uskonnollisen ja rationaalisen ihmisen yhdistelmä. Tämä teki hänestä kiehtovan, kiinnostavan ja luottamusta herättävän ihmisen.

"En halua rinnalleni päivän poliitikkoa"

Ystävyys alkoi vähitellen.

– Ensimmäinen tapaaminen oli Työväen Säästöpankin puitteissa, mutta varsinkin sitten, kun aloitin Suomen Pankissa tutkijana ja hän tuli sinne pääjohtajaksi. Siinä oli joitakin pikkutapaamisia. Hän valitsi minut tutkijoiden joukosta. Hän sanoi minulle, että minä en sitten halua rinnalleni mitään päivän poliitikkoa. Tämä oli selkeä ohje, miten suhtautua työhönsä. Hänen ohjeensa olivat päämäärätietoisia ja periaatteiden piti olla hyvin selvät isoissa asioissa.

Päivän politiikka merkitsi Koivistolle sitä, että asiat olivat huonoimmillaan eli asioiden pohtimista vain yhden päivän näkemyksellä ja pinnallisesti.

"Hän ei rikkonut lupauksiaan"

– Jos haluaa Koivistoa luonnehtia, niin hän oli todella paneutunut siihen, miten johtavassa olevan ihmisen tulee käyttää valtaa ja millä tavalla politiikassa tulee suhtautua vallankäyttöön. Sitä hän oli fundeerannut tavattoman paljon. Hän luotti pienen ihmisen oikeustajuun. Jos puhutaan Koivisto-ilmiöstä, niin kansalaiset vaistosivat tämän. Hän oli poliitikko, joka piti huolen siitä, ettei riko lupauksiaan. Hän lausahti aforistisesti, että on parempi pettää kansan odotukset kuin lupaus, joka kansalle annetaan.

"Päätöksenteko ei saa olla liian helppoa"

Linblomin mukaan nykypoliitikotkin voisivat ottaa mallia Koivistosta.

– Yksi erittäin hyvä ohje on, että johtavassa asemassa olevalle ihmiselle ei päätöksenteko saisi olla liian helppoa. Kun ollaan isojen ja vaikeiden asioiden kanssa tekemisissä, ei saa antaa kuvaa siitä, että päätöksenteko on liian helppoa. Pitää antaa kuva, että se on vaikeata. Hän sai sen takia jahkailijan maineen.

Lindblom pohtii Koiviston merkitystä Suomelle.

– Hän sanoi, että tulee jatkamaan Urho Kekkosen elämäntyötä. Hän ei koskaan haukkunut Kekkosta, vaikka oli monissa asioissa eri mieltä. Se tarkoitti Suomen kansainvälisen aseman vaalimista. Kuitenkin hänen kaudellaan tapahtui valtava murros, kun Neuvostoliitto hajosi ja suhteet länteen avautuivat uudella tavalla. Ihminen, joka oli varautunut noudattamaan vanhoja periaatteita, joutuikin ihan uusien tehtävien ja murrosten eteen.

Presidentti Tarja Halonen sanoi MTV Uutisten Uutisextrassa, että Koivisto oli etenkin presidenttikauden alussa tärkeä oppi-isä hänelle.