Presidentti Mauno Koivisto oli hyvin kokonaisvaltainen ihminen, sanoo Koiviston entinen poliittinen sihteeri ja läheinen ystävä Seppo Lindblom. Hänen kaikessa toiminnassaan erittäin tärkeää oli luottamus.
– Ne periaatteet, jotka koskivat hänen politiikkaansa, koskivat myös hänen rakkaimpiaan ja hänen läheisiään, Lindblom kertoo puhelimitse Pariisista STT:lle.
Miehet tapasivat ensi kertaa Suomen Työväen Säästöpankissa 1950-60-lukujen taitteessa. Varsinaisesti ystävyys alkoi siitä, kun Koivisto pääministeriksi vuonna 1968 noustuaan nimitti poliittisesti kokemattoman Lindblomin poliittiseksi sihteerikseen.
– Hän sanoi minulle suoraan, että "Minä en sitten halua rinnalleni mitään pikkupoliitikkoa", ja minä vastasin, että se sopii erinomaisesti.
– Asiat tehtiin juurta jaksain selviksi ihan muutamilla sanoilla, Lindblom kuvailee kommunikointia.
Seurasi istuvan presidentin toimia
Työsuhteesta kehittyi perheystävyys, joka kesti vuosikymmeniä. Läpi vuosien Koiviston periaatteena oli, että kaveria ei jätetä, Lindblom sanoo. Omalta osaltaan hän sai kokea sen periaatteen, kun joutui eroamaan Postipankin pääjohtajan tehtävästä vuonna 1995.
– Mauno Koivisto kävi siinä rinnalla sellaisen taistelun, että saatoin itse sanoa hänelle, että et varmasti tee tätä omaksi eduksesi.
Politiikkaa ja yhteiskunnallista elämää Koivisto seurasi viimeisinä vuosinaan harvakseltaan vaikean sairauden takia. Tosin esimerkiksi istuvan presidentin toimista hän oli kiinnostunut, Lindblom kertoo.
Lindblom sai harvoin puheluita Koivistolta, mutta kerran maahanmuuttoa käsittelevän puheenvuoron jälkeen puhelin soi.