Turkulainen Juuso Manninen, 29, jäi kodittomaksi jo toisen kerran. Hän haluaa puhua tilanteestaan, jotta asunnottomuuden kasvun kanssa kamppaileva Turku auttaisi myös velkakierteeseen joutuneita asunnottomia.
Juuso seisoo Aurajoen rannassa. Paikka, jonne hän viisi vuotta sitten lokakuussa pystytti 15 euron arvoisen telttansa, on nyt rehevöitynyt. Tuttu valkoinen risti tuijottaa vastarannalta.
– Satoi ja oli jumalattoman kylmä. Ostin kopan kaljaa ja katsoin tuonne ristille, Juuso osoittaa suurta puista ristiä ja muistelee ensimmäisiä öitään kodittomana.
– Tuijotin tyhjyyteen ja mietin, onko tässä elämässä enää mitään järkeä. Pitäisikö vaan hypätä jokeen? Se oli synkkää aikaa.
Kadotettu nuoruus kostautui
Vesivahingosta ja pikavipeistä seurannut velkakierre vei miehen viisi vuotta sitten taivasalle. Häpeän takia hän ei suostunut kertomaan kellekään asunnottomuudestaan tai pyytämään apua.
– Silloin oli hankala puhua. Ei voinut kertoa kellekään, mitä on tapahtunut tai missä on nukkunut. Elin yksin omassa maailmassani, pois tästä yhteiskunnasta.
Ongelmat alkoivat, kun Juuso pääsi täysi-ikäisyyden kynnyksellä lastenkodista ja alkoi elää "kadotettua nuoruuttaan".
– Kotibileet jäi multa kokematta lastenkodin takia. Otin sitä aikaa takaisin. Hain pikavippejä kaikkialta, mistä niitä vaan sai.
Pian miehellä olikin jo mittavat velat, joiden lyhentäminen ei kiinnostanut nuorta työtöntä.
– Laskuja tuli ja tuli, kokoajan lisää. Lopussa en jaksanut edes avata niitä enää.
Kun Juuson vuokra-asuntoon tuli yli 10 000 euron vesivahinko, oli velkakierre niin syvä, että hän päätyi joen rantaan telttansa kanssa.
Turku kamppailee asunnottomuuden kanssa
Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomien määrä laskee edelleen.

