Valitse lempikirosanasi. "Ensin kiroillaan ihan hiljaa, ja kun käteni nousee, huudamme kaikki yhteen ääneen", käskyttää kirjoittaja ja feministi Maria Pettersson belgialaisklubin lavalla.
Sadatteluiden vyöry täyttää Beursschouwburgin tunnetun klubin, jossa vietetään lokakuisena iltana suomalaista, feminististä kiroiluiltaa.
– Joka kerta kun kiroat patriarkaatin, enkeli saa jossain siipensä, Pettersson ohjeistaa.
Suomen Benelux-instituutti on tuonut kaupunkiin vähän särmikkäämmän Suomi 100 -tapahtuman. Tätä ennen EU-pääkaupungissa on jo kuunneltu Sibeliusta ja saunottu parlamentin pihalla, mutta nyt kotimaisena vientituotteena ovat kiroilevat feministit.
Mikki on avoinna niin naisille kuin miehille, kertomuksille lukkiutuneista sukupuolirooleista, syrjinnästä ja huonosta kohtelusta. Sääntöjä on vain kaksi: älä ole typerä ja puheita ei saa nauhoittaa.
Ja tarinoita, niitä riittää.
Nuori nainen kertoo perheenisästä, joka hipelöi häntä yöbussissa, ja toinen kollegasta, joka käyttäytyi uhkaavasti firman juhlissa. Raskaana olevaa naista suututtaa, miten tuntemattomat kyselevät häneltä, millä tavalla hän aikoo synnyttää.
Eräs nainen purkaa turhautumistaan miesten ja naisten palkkaeroihin ja siihen, miten oma isoäiti pitää eroja täysin hyväksyttävinä. Toinen on surullinen naiskollegansa puolesta, jonka edestä epäpätevä mies vei työpaikan.