Kirjailija Xinran: Velvollisuuteni on antaa ääni uhreille

Kirjailija ja journalisti Xue Xinranin mukaan tyttölasten heikkoa asemaa Kiinassa kyseenalaistavat lähinnä varakkaammat, kaupungeissa asuvat perheet. – Me elämme miesten kulttuurissa, Xinran sanoo.

Kirjailija ja journalisti XueXinran on kirjoittanut useita teoksia kotimaastaan. Teos Kiinan kadotetut tyttäret kuvaa perinteen ja yhden lapsen politiikan karuja seurauksia: tuhannet ja taas tuhannet kiinalaisnaiset ovat joutuneet luopumaan tyttäristään, koska poikalapsi on halutumpi.

Muita Xinranin teoksia ovat esimerkiksi China Witness – Voices from a Silent Generation, Miss Chopsticks ja Sky Burial.

Teosta Kiinan kadotetut tyttäret ei voitu julkaista Kiinassa. Kirjan saama vastaanotto on siihen tutustuneiden kiinalaisten keskuudessa ollut vaihteleva: monet uskoivat, että kirjailijana Xinran on "menettänyt kiinalaisen uskonsa".

– Meidät kasvatetaan tiettyjen uskomusten mukaan, meidän tulee kertoa hyvät asiat. Olen journalisti. En ole kirjailija, joka keksii tarinan. Olen journalisti, ja minulla on velvollisuus löytää tarina ja antaa ääni heikoille ja uhreille. Se on velvollisuuteni.

Missä lapset ovat?

Harva paikallinen tietää tai uskoo Xinranin kuvaamia tapahtumia Kiinassa. Xinranin mukaan tyttölasten heikkoa asemaa kyseenalaistavat lähinnä varakkaammat, kaupungeissa asuvat perheet. Kahdeksan kymmenestä orvosta asuu maaseudulla.

Luvut ovat synkkiä: Kiinan lähes kolmesta tuhannesta maakunnasta vain 64:ssa on valtion orpokoti. Virallisten lukujen mukaan orvoista alle 20 prosenttia on valtion johtamissa orpokodeissa.

– Missä lapset ovat? Kuka heistä huolehtii? Xinran huokaisee.

– Kipu on todellista, sen tuntee. Nämä ovat oikeita ihmisiä, jotka olen tavannut. Heidän äänensä, katseensa ovat muistissani. Monet naiset luopuivat tyttölapsestaan. Perinteen mukaan ensimmäisen lapsen tulee olla poika, tai kyse on yhden lapsen politiikasta. Kun olet ollut yhdeksän kuukautta raskaana, lapsen sielu on kasvanut sisälläsi, et voi vain surmata tai hylätä häntä. Se on hyvin kivuliasta, Xinran kuvailee kirjaansa.

Hän on kuitenkin iloinen siitä, että yhä useammat tietävät hänen kertomansa asiat tosiksi. Jotkin yliopistot käyttävät Xinranin teosta opetuksessaan, ja monet ovat myös tulleet mukaan Xinranin perustamaan hyväntekeväisyysjärjestöön, The Mothers’ Bridge of Loveen.

– Uskon, että aika auttaa. Maaliskuussa 2013 Kiinan hallitus julkisti ensimmäisen kerran, että Kiinassa on yli 600 000 orpoa, ja vuoteen 2020 mennessä miehiä on 30 miljoonaa enemmän kuin naisia. Kysymykseni onkin, missä naiset ovat? Xinran toteaa.

"Jonain päivänä nuo tytöt ovat äitejä"

Satoja tuhansia kiinalaisia tyttöjä on adoptoitu muihin maihin. Adoption jälkeen perheet tarvitsevat tukea, sillä lapsi haluaa kasvaessaan tutustua juuriinsa ja kulttuuriinsa.

– Jonain päivänä nuo tytöt ovat äitejä. Heidän lapsensa kysyvät, mistä tulet? Miksi näin tapahtui? Toivon, että äidit voivat antaa positiivisen vastauksen. On totta, että heidät olisi voitu surmata, jos heidän äitinsä ei olisi ollut urhea.

Tyttövauvaa ei välttämättä pidetä edes lapsena. Xinranin mukaan tyttölapsia väheksyvän asenteen voi muuttaa vain sivistämällä ihmisiä.

– Ensiksi täytyy ymmärtää, miksi näin toimitaan. Me elämme miesten kulttuurissa, Xinran sanoo.

Hänen mukaansa vanhat käsitykset, kuten miesten ja naisten erilaiset oikeudet, tulee haastaa.

– Meidän tulee myös ymmärtää, että kyse on elinoloista. Jos elinolot ovat paremmat, sinulla on mahdollisuus koulutukseen. Opit eron miesten ja naisten välillä. Tasa-arvossa ei ole kyse siitä, että kaikki on kaikille samaa; tasa-arvossa on kyse oikeudenmukaisuudesta. Jos sanot naiselle, että synnytä tänään ja palaa töihin huomenna, se on epäoikeudenmukaista.

Xinranin mukaan on tärkeää valistaa miehiä: miehillä ja naisilla on luontaisia eroavaisuuksia.

– Sata vuotta sitten puhuimme naisten oikeuksista. Tänä päivänä puhumme niistä edelleen. Se merkitsee, ettemme ole sadassa vuodessa edistyneet kovinkaan paljon. Miksemme? Uskon, että naiset keskustelevat näistä asioista toisten naisten kanssa. Olemme tehneet paljon, mutta miesten täytyy herätä, hän sanoo.

– Jos menet naiskonferenssiin, 99 prosenttia osallistujista on naisia. Vihaisia ja kyynelehtiviä. Mutta yhteiskuntamme perustuu miehille. Jos he ovat konferenssissa oven ulkopuolella, se ei toimi.


Lue myös:


AVA/Maria Aarnio

Taustalähteet: Wikipedia, Sina.com, Asia News Net

Kuvat: Lehtikuva

Lue myös:

    Uusimmat