– Tämä on minun kirjani.
Meimei Aaltonen, 8, heiluttaa iloisesti violettikantista kirjaa, joka on juuri tullut postiluukusta. Meimei on mukana toimittaja Mari Mannisen tiistaina ilmestyneessä teoksessa Yhden lapsen kansa, joka kertoo Kiinassa vuosikymmeniä jatkuneesta yhden lapsen politiikasta. Sen yhtenä seurauksena maasta adoptoitiin länsimaihin yli 120 000 lasta.
Suomeen kiinalaislapsia on tullut noin tuhat, Meimei yhtenä heistä muutama vuosi sitten. Nykyisin adoptioiden määrä on romahtanut, ja Kiinasta adoptoidaan enää lähinnä erityistarpeisia lapsia, joilla on jokin vamma tai sairaus.
Suomeen adoptoiduista lapsista, jotka pääosin olivat tyttöjä, on peräisin myös kuva yhden lapsen politiikasta. Ajateltiin, että kiinalaiset eivät sokeassa poikalapsen tavoittelussaan halua tyttöjä lainkaan.
– Kyllä kiinalaiset olisivat halunneet adoptoida tyttöjä, mutta se oli pitkään harvalle mahdollista lakien ja sääntöjen vuoksi. Jo 80-luvulla Kiinan maaseudulla unelmoitiin pojasta ja tytöstä. Pojan ajateltiin turvaavan suvun nimen ja pitävän aikanaan huolta vanhemmistaan. Tyttö taas toisi perheeseen lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, Manninen selvittää.
1:51
Talouskasvu söi lapsensa
Yhden lapsen politiikan taustalla oli 1970-luvun lopussa aito huoli Kiinan väestönkasvusta. Mao Zedongin liki kolme vuosikymmentä kestäneen hallinnon aikana Kiinan väkimäärä oli lähes tuplaantunut. Maon kuollessa vuonna 1976 kiinalaisia oli liki 940 miljoonaa.